Kurttulehtiruusu Albassa vieraili, aika ahkerastikin, tällainen soma pörriäinen.
Toiset tyytyivät pörräilemään etäämpänä.
Auringon hehkua kukissa taustanaan vanha lato aitoine kivijalkoineen.
Avoinna elämälle ja auringolle.
Pieni kkalimato viettää kesää Aicha ruusussa.
Aichasta riittää iloa monelle. Yksi tykkää auenneesta ruususta, toinen nupusta.
Alba-ruusussa nautitaan kesästä ja sen antimista. Sopiiko tähän sanonta "onnesta sykkyrällä".
Poppius-ruusussa voi tehdä jopa kuperkeikkaa, jos on tarpeeksi rohkea.
Luonto valitsee itse värinsä.
Niin hehkuvaa...
Ja me pörräiltiin tällaisella, kun meille ei ole luoja suonut siipiä, paitsi mielikuvitukselle.
Oskari intoutui jopa näyttämään kieltä ohikulkijoille Fiskarssissa. Ei hennottu kieltääkään.
Maailma on niin lavea, pikku, pikku Oskari...
Sanotaan, ettei pitäisi elämässä vilkuilla taustapeileihin...
vaan nauttia tästä hetkestä matkalla eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti