Niin kauniisti elämänlanka koristaa tien reunaa.
Yksi Pähkinäniemen kukkija, niin pieni, mutta kaunis.
Myös uuden näköisiä tuttavuuksia.
Kuin myös vanhoja tuttuja.
Ja aika pysähtyi.
Paljon on pieniä ahertajia liikenteessä heti auringon tultua näkyviin.
Heijastellen auringon hehkua.
Pieni puskan juurella.
Herkkujen hakeminen on joskus hankalaa.
Unelmat on tehty toteutettaviksi. Tämä kotilo oli aina haaveillut kiipeävänsä palmuun. En hennonut paljastaa totuutta.
Varjoa ja valoa...
"Eksynyt oon asfalttividakkoon...
Kuten moni muukin.
Apilamatolla on mukavampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti