Saanalla ja palsasuolla ☼

Tästä alkoi kapuaminen Saanalle. 

Nopeasti olo oli kuin olisi yksin maailman huipulla. 

Ruska oli vielä aika vaatimatonta syyskuun alkupuolella. 

Rappusia oli paljon, mutta nopeasti ne menivät ja levähdyspenkkejä oli mukavasti. 

Kuvassa ei pilvenraosta tulevat auringonsäteet erotu samalla tavalla kuin livenä. 

Näkymät oli huikeat. 

Välillä aurinko valaisi tunturien rinteitä. 

Olihan se kokeiltava ottaa myös panoraamakuvaa. 

Pienen pienet koivunlehdet. 

Vaikka Saana tuntui olevan pelkkää kiveä, löytyi sieltä kasvillisuuttakin. 

Huipulla tuulee - totta se on. 

Tämä teki vaikutuksen - Jatulintarha 

Hiukan kuitenkin maaruskaa. 

Mustikka oli jo hiukan kuivettunut. 

Vahvoja kokemuksia ja vahvoja värejä. 

Matkalla alas - oli pakko vielä katsoa taakseen. 

Yö saa väistyä aamun tieltä. 

Aamuaurinko valaisee myös edellisenä päivänä valloitettua Saanaa, jolle heitämme hyvästit. 

Pysähdymme Palsasuolla. 

Käymme jaloittelemassa pieni haikeus mielessä suuntana etelä. 

Suuri on tarve yrittää tallentaa kaikki tunnelmat ja näkymät. 

Viimeinen kuva, akku loppui, kuten matkakin. Tässä Haukiputaalla.