Niin pientä ja herkkää...
Auringon hehkua toistavat kukat ovat vastapainona kallion harmaudelle.
Niin kylmä viima, mutta vielä aurinko lämmittää tätäkin pientä leppäkerttua.
Hyvin puhaltaa Kukkukalliolle järveltä tuleva tuuli.
Täällä syksy tervehtii kesää samoin kuin syyskuu tervehtii lokakuuta, aurinko tuulta ja hennot kukat vahvaa ja kovaa kalliota.
Kannatti kiivetä ylös ja laskeutua alaskin vielä. Teen sen luultavasti vielä monta, monta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti