Perjantaina oli pakko päästä mökille lataamaan lintujen ruokintapaikat. Lunta oli, mutta ei oltu aurattu, ei myöskään ajouria, vain koskematon hanki.
Ja lumi laskeutuu kauniisti uudelta, liukkaalta katolta.
Tämä kuva ei ole mökiltä, vaan iltalenkiltä, mutta samana päivänä. Jotenkin näky on poikkeuksellinen, paljon syksyn lehtiä valkoisella hangella.
Mökillä tämä ihana, mutta raskas lumi, oli tehnyt tepposet tälle männylle. joka joutui taipumaan liian raskaan taakan alla.
Tämä hömötiainen sen sijaan jaksaa talviruokinnan turvin.
Selvästi tarjonnassa olisi toivomisen varaa.
Kuusitiainen löysi haluamansa ja on lähdössä nauttimaan siemenestään.
Ja tämä hömppäri lepäilee ja valitsee rauhassa.
Pienet ja rohkeat.
Näiden seuraamiseen, ja kuvaamiseen, ei vaan väsy.
Talitiaiset ovat hiukan itsevaltiaita lintulaudalla, mutta minun läsnäolo antaa tilaa myös muille linnuille.
Kuusitiainen pienenä, mutta ihmistä pelkäämättömänä, saa oman osansa siemenistä.
Nämä sinitiaisen söpöläiset kulkivat yhdessä.
Lintulaudalle ei aina menty, kun olin lähellä, mutta melkein kameran linssiin kyllä tultiin ihmettelemään.
Mennäkö vai eikö mennä, siinäpä pulma...
Vai hengailenko vaan tässä.
Töyhtötiainen on vielä arka tähän aikaan, mutta eiköhän se rohkeus lisäänny talven edetessä.
Vähän siipien räpyttelyä oli, kun yritettiin sopia samalle lintulaudalle.
Ja taas oli talitintti linssissä.
Ja kaiken kruunasi tee ja vanilijapulla. Täydellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti