Hu-huu. Mitä kuuluu?
Pöllö päivysti keskellä päivää mökkitien varrella.
Pakkaset hellitti ja nyt ollaan lämpöasteilla - kivetkin on kuuran peitossa.
Joskus vähän on paljon ja pieni on suurta. Pienessä pisarassa ison ladon kuvajainen.
Pieneen pisaraan mahtuu myös iso koivikko.
Kirkkautta ja kauneutta harmaana sadepäivänä.
Pariskunta saapui syömään.
Siistiksi näiden ruokailua ei voi sanoa...
...mutta ryhti on kyllä loistava.
Tällainen söpöläinen kirmasi myös paikalle.
Ensin vähän ujostutti.
Sitten uteliaisuus voitti.
Siinä me sitten katseltiin toisiamme.
Ja toinen naposteli vähän auringonkukan siemeniä.
Ja tietysti poseerauskuva.
Ja heipat taas seuraavaan kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti