tiistai 18. syyskuuta 2012

Kaksi nöpönenää ☼

Viikonloppu meni mökillä puuhaillessa, lähinnä sellaisia syyshommia. Ruusupenkit oli vallannut rikkaruohoarmeija. Minä voitin sen taiston toistaiseksi. Auringon paistaessa se kitkeminenkin oli mukavaa hommaa, varsinkin kun joissain ruusuissa oli vielä paljon nuppuja ja kukkiakin. Tässä Anisade.







Tässäpä päivätorkuilla Nalle 17v. Tällä hetkellä Nalle on meidän ainokainen kissamme. Se viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Näin rauhallinen se ei kyllä ollut tänään aamulla, kun talitintti päätti tulla vieraisille ihan sisälle asti. Siinä sitten nämä molemmat ihmettelivät samalla ikkunalaudalla toisiaan. Tintti yritti ulos ja Nalle oli hiukan vaivautuneen oloinen ja toivoi vain, että tuo pieni räpistelijä saadaan pois. Tintti uuvahtikin talouspaperirullan päälle yritettyään ensin monta kertaa tehdä reikää ikkunaan. Siitä nostin sen rullineen ulos, jossa se pienen huilailun jälkeen lähtikin omille teilleen.

Tässä Oskari nautiskelee elämästä ja näkee unta, jossa se oli niin reipas, että sai tintin kiinni ennen minua. Tai sitten Oskari suunnittelee piipahdusta kissan kiipeilypuussa Nallen ruokakupilla. Se tietää, että sinne meno on kiellettyä, mutta houkutus vaan on suuri. Varsinkin kun askelmat on sijoitettu siten, että Nalle pääsee sinne kankeilla nivelillään. Niinpä se on kuin kutsu Oskarille. Ja Oskarin paino vain jatkaa nousuaan. :)



Ja tässä viaton ilme. "Ei, mamma, en ole koskaan käynyt Nallen kupilla, en myöskään keittiön pöydällä. Kynnen jäljistä siellä en tiedä mitään. Liinakin sieltä putosi omia aikojaan ja pähkinät vain lakkasivat olemasta, kunnes ne poistuivat minusta pötkönä tuolla läheisessä puskassa, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin ne syönyt. En varmasti."



Ja se nöpönenistä. Tähän vielä kuva kahviosta, jossa sain taivaallisen hyvää kaakaota odottaessani hammaslääkäriin pääsyä. Ja muistaakseni hintakin oli yhtä taivaallinen, ellei suorastaan tähtitieteellinen. Oli se silti sen väärtti. :D





Viimeiseksi vielä kuva etupihan kukkapenkin ruususta. Kukat on isoja ja upeitakin, ainakin näin auringon paistaessa niihin ja vesipisaroiden kimmeltäessä terälehdillä. Ja onpa siinä vielä muissakin ruusuissa nuppuja, kun vaan jaksaisi tuo aurinko niitä helliä, eikä sade niitä ihan pilalle piiskaisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti