Ruusut kukassa ☼

Aloitetaan kotipihalta ja edestä. La Paloma on aukaissut ensimmäiset kukkansa ja nuppuja on valtavasti ja kukatkin on aika hyvän kokoisia.

Etupihalla kukkii myös Friesia ja ainakin yhtä komeasti kuin kaverikin. Nuppuja on hiukan vähemmän.

Ja takapihalla minua ilahduttaa Pink Robusta. Tuoksua siinä ei ole, mutta sen upeus kuittaa kyllä sen. Kunhan pensaat kasvavat, tämän ja seuraavan ruusun olisi tarkoitus kukkia tavallaan yhdessä suuressa pensaassa. Oisihan ne tietenkin voinut istuttaa ihan rinnakkainkin.

Tässä kaveripensas, Violacea. Mykistävä.

Ja hehkusta puheenollen tässä Henry Kelsey. Miten näitä voisi olla ostamatta.

Ja aivan uusista tässä kukkii Paula Vapelle. Se kukkii toistaiseksi purkissaan, joka on tuupattu multakasaan kuivuutta karkuun.

Myös uusi on Behrstein, joka myös on joutunut purkkeineen päivineen multakasaan. Pelastus koittaa ehkä jo tällä viikolla, jos mies ja ilmat ovat suotuisat.

Uusi on tämäkin, mutta se on jo päässyt työntämään juurensa oikeaan multaan terassin reunalla ja nimi on Morden Fireglow.

Melusina näyttää tässä jotenkin haalukalta, mutta ei sitä tosiaankaan ole. Myös jo pysyvästi muuttanut terassin reunalle ja juu, on myöskin uusi. Nämä on hankittu niiden talvella paleltuneiden tilalle, jotka myöhemmin heräsivätkin henkiin.

Tämä kasvaa isossa karsinassa ja kantaa tyvessä lappua Mme Hardy ja se tämä ei todellakaan ole. Kukan pitäisi olla puhtaan valkoinen ja todella kerrottu. Taas on taimitarha höpläyttänyt minua. Liekö tuo paha, kun ruusu kuitenkin on tosi kaunis.

Ristinummi on vanhaa kaartia, mutta kukat on aina yhtä herkät.

Ja vihdoinkin. Tämäkin on vanhaa kaartia, mutta kukassa vasta nyt ensimmäistä kertaa. Eka kesä kukkia ei tullut, toisen tuli nuput, vaan öllit katkaisivat ne ja vihdoinkin tässä se on. Näin olen vedenpitävästi tunnistanut sen ruusuksi nimeltä Linnanmäki.

Ja vanha Robusta hehkuu upeasti, mutta ilman tuoksua.

Nuits de Young kukkii, tosin ei ehkä yhtä upeasti kuin viime kesänä. Oli tainnut pakkasukko sitäkin vähän puraista. Ja vielähän se voi peittyä kukkapaljouteen koko pieni pensas. Kesäähän tässä riittää.

Agnes on päässyt oikeastaan vasta nyt vauhtiin ja on tosiaankin lunastanut paikkansa ruusutarhassa.

Poppius on tehnyt vain muutamaa kukkaa kerrallaan, mutta jatkuvasti se jaksaa kukkia.

Ylhäällä karsinassa kukkii Duchesse de Montebello. Todellisuus on tarua ihmeellisempää, eli luonnossa kauniimpi kuin kuvassa.

Hiukan uudempi Lumo kukkii ruusutarhassa ja runsaasti kukkiikin.

Ja saman tyyppinen Sointu on myös aivan kukkien peitossa. Näitä riitäisi loputtomiin, mutta nyt eteen päin eli...

Harakankellot kukkii myös mökillä ihan ilman vaivannäköä.

Kuten myös puna-apila.

Ja näitäkin oli siellä iso joukko. Nimeä en ole ehtinyt vielä selvittää, eikä se ollut muistin sopukoissa otettavissa esiin. Missä lie koulussa on korvat ja silmät ollut.

Anteeksi, äiti, mutta miten sun orkidea voi? Minulla tämä on se vanha, joka tuli mukaan Raision kukkatalosta. :)

Ja tähän tällainen toisenlainen kukka.

Eriskummallista sakkia on tänä kesänä vieraillut mökillä. Tässä Suffeli-supikoiravauva, joka silloin tällöin tulee ihmettelemään Oskaria ja häiritsemään tämän mielenrauhaa.

Tämä pullisteleva pitkäkinttu taas häiritsee minun mielenrauhaa. En vaan voi unohtaa, miltä tuntuu herätä yöllä varpaan osuessa koiran jo kertaalleen syömään ja sitten oksentamaan sammakkoon. Sana "limainen" ei riitä kuvaamaan sitä lainkaan. SE oli ikimuistoinen hetki.

Ja loppuun akileijoja,

jotka tervehtivät meille tulijoita.