Vapaapäivä ja hyvin hiljaista. Vanhuskin on onnistunut survoutumaan koppiin unille. Ajatellut tietenkin, ettei siellä jää nuorempien rämäpäiden jalkoihin.
Joista yksi on simahtanut samaiseen kiipeilypuuhun, vain hiukan ylemmäs.
Ja toinen samaan puuhun viereiseen tolppaan. Näiden jalkoihin siis ei voi jäädä muu kuin nukkumatti.
Makuuhuoneeseen mennessä ei tilanne paljoakaan muutu. Mikä näitä luontokappaleita vaivaa?
Tässä taas mun suunnitelmat. Tossut odottaa vain ulos ja juoksemaan pääsyä, eivät halua mennä yksin.
Ja kyllähän sinne kelpaa lähteä, kun aurinkokin näin nätisti paistaa lämmittäen krysanteemia.
Takapihalla on tosin jo pilvistä. No just, ja nyt sataa.
Taidan siis kopata kainalooni tämän seuraavaan puuhun kesken pesun nukahtaneen karvapallon ja kömpiä Oskarin viereen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti