Kisuja☻

Vain yksi kuva oli tuloksena minun ja Riinan mökkireissulta. Kuvassa oleva kisu on aikanaan kuulunut isovanhemmilleni ja kuuluu siis Karjalohjan alkuperäisasukkaisiin. Se pitää sisällään yhden pennin kolikon, jonka tungin sinne pikkutyttönä. Kisu on säästölipas ja hyvä sellainen. Sieltä kun ei saa rahaa ulos rikkomatta sitä ja minä taisin olla ainoa, joka sitä ei ymmärtänyt.

Taavi seuraa ulkona leikkiviä lintuja. Kuvaukseen minut innoitti Taavin hyvin valittu asento, jossa rentoutunut vatsa pääsee oikeuksiinsa. Painoa Taavilla on enää 7,5 kiloa.

Yöpakkasia alkaa jo esiintyä, joten pelastin kissojen ruohopurkin sisätiloihin. Liekö lämpö saanut keskellä kasvavan kissanmintun "toimimaan". Kissat ainakin tulivat aivan hassuiksi nuuhkittuaan ja tuhnittuaan sitä. Ja Oskaria niiden käytös suututti, se kun ei ymmärtänyt niiden kiinnostusta tuohon purkkiin. Se hätyytti niitä jatkuvasti pois purkin vierestä.

Nalle ei tyytynyt vain nuuhkimaan, se meni askeleen pidemmälle. Se halusi todelliseen lähikontaktiin tuon huumaavan ruohon kanssa ja yritti jopa syödä sitä. Yksi lehti jäi roikkumaan sen huuleen ja se kulki tyytyväisenä sen kanssa koko illan meidän muiden ulvoessa naurusta. Lopulta otin tuon lehden pois ja Riina vei ruohopurkin turvaan huoneeseensa. Eli meillä vain kissat olivat pikku huppelissa lauantaina, jotain huvia niillekin pitää tarjota näin sisätiloissa syyspimeällä.

Ja Karvavarpaat liikkeellä pitkästä aikaa ☺

Oskari löysi pitkän etsinnän ja haukkumisen jälkeen Karvavarpaiden joukon kalliolta, kanervikosta. Tästä johtuu Oskarin hölmistynyt ilme.

Felix käy tarkastamassa kiviportaiden kunnon. Kunnossa ovat, joten voimme edelleen kulkea turvallisesti saunaan niitä pitkin, jopa syyshämärässä.

Tytöillä, Faunalla ja Fionalla, on tietysti näin syksyllä vain sienet mielessä. Tässä ne tutustuvat metsän sienitarjontaan.

Ja tässä koko joukko taipaleella, myös Filip on haaveilultaan ehtinyt toisten mukaan. Syyspuuhat odottavat...

Auringonsäteitä ☼

Luultavasti kesän viimeinen perhonen lämmittelemässä auringossa syyskuun lopulla. Ihanaa, että se valitsi meidän pihan. :D

Ja mökillä taas... Lampi kauniina lokakuun alun päivänä.

Myös Oskari ymmärsi nauttia kauniista syyspäivästä.

Ja lampi ja Oskari samassa kuvassa. Jostain syystä mulle tulee kuvasta mieleen pohjoinen vaikka kohtalaisen etelässä ollaankin.

Vielä jaksaa verenpisarakin kukkia, mutta kyllä tää on jo varmaan viimeinen kuva siitä. Tuskinpa se enää pakkasessa kukkii. Eipä ollut kevään vaivannäkö turhaa.

"Viimeinen ruusu luo hehkuaan, puistoissa patsaat on paikallaan, lehmuksen varjoon viel istahdan, haaveisiin mieluisiin jään..." Joku vanha kouluaikainen laulu tuli mieleen. Patsaista ja lehmuksista ei tietoakaan, mutta tässä kukkii ruusutarhani viimeinen ruusu, Swany.

Ilta-auringon säteitä kuvaan ikuistettuna vanhan navetan takana (kyseessä äitini kotipaikka).

Meidän perheen miehet nauttimassa samaisesta ilta-auringosta ala-mökkitiellä ja Oskari saattoi jättää myös muutaman sähköpostiviestin Almalle.

Ja hiukan epätarkka kuva tytöistä, Kiasta ja Neasta. Liekö tytöt niin eteerisiä, kuin metsän keijuja - vai oisko kuvaaja vähän hätäillyt.

Ja vielä lampi aamuauringossa. Kyllä syksy on kaunista aikaa.

Ensi kesäksi ruusuhaaveita ☼

Kun mökkikausi alkaa olla ohi ja syksy saapuu, on taas aika tehdä suunnitelmia ensi kesäksi. Jasu lupasi tehdä vielä yhden ruusupenkin, johon tulee seitsämän ruusua. Ruusutarhassa niitä on 24 ja tähän uuteen niitä tosiaan tulee 7, niillä luvuilla kun on tietty merkitys meille.

Ja tässä pari syksyistä kuvaa. Oltiin Oskaria lenkittämässä ja minulla sattui olemaan kamera mukana. Ja varsinkin tämä syyshortensia kiehtoo minua jollain tavalla.

Ja tässä haaveilemiani ruusuja. Ensimmäisenä Tricolore de Flandre, joka on tullut valituksi värinsä vuoksi. Se on ranskanruusu ja tuoksuva.

Tässä Celsiana eli Belle Couronnee, damaskonruusu. Väri on upea ja kukat voivat olla halkaisijaltaan jopa 12cm ja vielä tuoksuvat.

Tämä ruusu on ollut ennenkin suunnitelmissa ja siitä on nyt tullut pakkomielle eli tämä on Aicha. Tämän valitsin, koska muuten tästä ruusujen hankkimisesta ei ikinä tule loppua.

Tässä Duchesse de Montebello, ranskanruusu. Tämän ulkonäkö viehättää ja lukemani mukaan kukka on vielä voimakastuoksuinen, joten sille löytyy varmasti paikka auringossa.

Tämä ruusu, wasagaming, on vielä harkinnan alla. Kukinta on pitkä ja runsas, ne puoltavat valintaa. Mutta jos vastaan tulee jotain aivan vastustamatonta, harkitsen vielä. Tietysti täytyy olla joukossa myös tällainen kaunis ja ahkera kukkija.

Charles de Mills eli Bizarre Triomphant on ranskanruusu. Kukka on todella suuri ja täyteläinen. Tämä kuuluu varmoihin valintoihin.

Rosaraie de L´Hay on tarhakurtturuusu, kukkii pitkään, tuoksu on huumaava ja kukka upea. Erikoinen tämä ruusu ei ole, mutta kaunistaa taatusti pihaa uupumatta koko kesän. :D

Mme Hardy on myös mielessäni. Se on damaskonruusu, kaunis ja voimakastuoksuinen, ja pääsee paikkaamaan rivistöä, jos jotain ruusua ei saa hankittua. Tosin olen selvitellyt ja kaikkia pitäisi olla saatavissa, mutta se selviää kunhan taas alkaa kevätaurinko kuukausien kuluttua paistaa.

Syyspäivä, vapaa sellainen☺

Takapihan krysanteemi pääsi tänään kuvaan. Se onneksi vielä kukkii ja piristää tällaisenä harmaampanakin syyspäivänä.

Otinpa kuvan pihallamme kasvavasta tyrnipensaastakin. Marjat ovat kuulemma terveellisiä ja siitä syystä jätinkin ne lintujen iloksi. Eipä tosin taida niille maistua.

Tässä ovat vuosien saatossa minulle kertyneet pehmoni. Keskimmäinen on hiukan muita vanhempi. Yhteinen taipaleemme alkoi ollessani puolivuotias.

Tämä taas on uusin ystäväni, nimeltään uninunnu. Sen minulle antoi äitini. Hyvin pienenä tyttönä saimme uninunnut päiväkodista, Lintulasta. Se oli pienenpieni tyyny, jossa oli karvapala ommeltu päälle. Vuosien saatossa se on hävinnyt, mutta nythän minulla on uusi, ja ihana sellainen. :D

Ja toki minulla on ruusuja kotonakin, ei vain mökillä. Tämä tosin on ainoa, joka kelpaa kuvaan tähän aikaan vuodesta. Ja se kukkiikin kiitettävän ahkerasti.

Ja loppuun vielä lähikuva tästä ruususta. Kukan halkaisija on yli 10 cm. Ja siinä kaikki tällä kertaa. :D

Ja kissatkin jo kotona ☻

Taavi terassilla vartiopaikallaan tarkkailee pihan ohi kulkevia vieraita kissoja. Nähdessään sellaisen Taavi ilmoittaa havainnostaan koko kulmakunnan yli kaikuvalla epäinhimillisellä ulinalla.

Tässä Taavi sulattelee ruokaa, siis päivälevolla.

Tässä Nalle turvallisesti sisällä. Nalle nimittäin taannoin päätti lähteä itsekseen ulkoilemaan, oli siis karkureissulla. Meidän 16-vuotias vanhus ei ollut kipeä, eikä kankea, kun piti tolpan ja verkon välistä survoutua vapauteen. Palasi onneksi omia aikojaan hyvin viattomana pihalle pesemään varpaitaan. Että sellainen rontti.

Vaikka laitoin niille ruohoakin kasvamaan, ettei sen takia ainakaan tarvitse vapauteen haikailla. Sivuilla kasvaa tavallista kissanruohoa, mutta keskelle tulee huumaavaa mirrinminttua. Saas nähdä millainen huumaantuneiden kissojen konsertti me vielä saadaan syksyn kuluessa aikaiseksi. :D

Syksyä mökillä, tai loppukesää ☼

Jasu lähdössä trimmerin kanssa puolustamaan mun ruusutarhaa ja ehkä siivoaa myös mökkitien reunat. Eli kesän riemuja vielä. :D

Ja ruusutarhasta löytyi kiulukoita, tässä Ristinummen aikaansaannos.

Oskari huomasi kiinnostukseni ja sehän haluaa aina sen, mitä luulee toisen haluavan. Ja luottaa nopeuteen...

Oskari pitää vahtia mökillä. Ja näyttääkin vahtikoiralta, tarkalta sellaiselta. Kuvaa katsoessaan ei voi uskoa, että hirven ja peuran pitää melkein astua Oskarin päälle ennen kuin se huomaa niitä.

Tästä alkaa uuden puuvaraston taival. Tehdään tietenkin kierrätysmateriaalista ja oman metsän (siis äidin :D) antimista.

No tässä se on jo melkein valmis, vain katon maalausta ja ovia vaille. Rakennusvaiheesta ei ole kuvia, kun olin silloin päikkäreillä. Siinä ei siis kauaa nokka tuhissut.

Verenpisara palkitsee hienosti uupumattoman aherrukseni sen kasvun turvaamiseksi. Sain sen sentin mittaisena taimena, ja yllätys, yllätys, se on yhä hengissä.

Tässä toinen samanmoinen. Tätä ihailen aina saunan lauteilla löylytellessäni.

Kesällä reissussa ♥

Lähdettiin heinäkuussa reissuun juhlistamaan meille tärkeää päivää. Päädyttiin Kangasniemelle aivan ihanaan paikkaan ja seurakin oli parasta A-luokkaa. Kuvassa minä ja paikan isäntä aamupalapöydän ääressä.

Tässä on sauna nimeltään Sintti, jossa saimme makoisat löylyt.

...jonka jälkeen pulahdimme uimaan. Kuva on otettu aiemmin päivällä. Uintiaikaan illemmalla oli täysin tyyntä ja hiljaista, vain usva nousi veden pinnasta. Oli kuin olisi ollut ainoa ihminen koko maailmankaikkeudessa. Unohtumaton hetki.

Tässä on yöpymismökkimme, Hantti - ja uni maistui makoisalta oman kullan kainalossa. :D

Jatkoimme matkaa ja saavuimme maatilalle, jossa viivyimme pari päivää.

Tässä yöpymismajamme - hiukan menneen ajan havinaa.

Tässä näkymä ovelta.

Sisustus ei tuottanut pettymystä. Tunnelmaa täydensivät seinän takana liikkuvat lampaat, joilla oli nimenhuuto aamulla neljältä. Ymmärtääkseni kaikilla oli sama nimi, Määä.

Siinä se muru kuorsaa, jotta jaksaa yöllä nukkua :D

Maatilalla asui muun muassa myös tällaisia. Onneksi niiden herätyskello oli rikki tai sitten ei ollut kukko tehtäviensä tasalla.

Myös täällä saunottiin. Tynnyrisauna oli aivan kosken äärellä. Kuva on pukuhuoneesta otettu.

Lähdön hetki koitti - vielä viimeinen kuva pihapiiristä. Ihanaa oli, mutta mukava oli palata kotiinkin.