Jatkuu vielä ☼

Tässä viimeinen majapaikkamme, joka hävisi meiltä vähän väliä. Onneksi ihmiset neuvovat ja ohjaavat mielellään, varsinkin kun oli lämmintä ja kaunista.

Ja tässä tärkein elämän ohje, mitä reissullamme opimme ja muita liikennemerkkejä ei ainakaan Uudessakaupungissa ollut, eikä tarvinnutkaan.

Juttu on kahdessa osassa syystä, että jäin taas jumbosijalle taiselussa tietotekniikkaa vastaan. :D

Riinan kanssa reissussa ☼

Reissumme alkoi Naantalista. Riina sai saaliiksi kolme kassillista kirjoja kirjastosta ja myös kirjakaupassa käytiin. Käveltiin paljon ja syötiin hyvin. Ilma oli hyvä, mutta illaksi luvattiin sadetta. Ei haittaa. :)









Vierasvenesatamaan oli silti mentävä yhdelle. Takaisin tosin käveltiin vesisateessa. Onneks meillä oli sateenvarjo, vain yksi. Mutta hauskaa oli.











Seuraava kaupunki oli Uusikaupunki. Ehdottomasti reissun paras paikka oli Kirkkokadun Rauha, iki-ihana kaksio puutalokorttelissa. Tässä kuisti.











Tässä ikkunanäkymä kuistin ikkunasta.












Pakko oli tirkistellä aidan raosta ja vielä kuvata. Alue oli upea. En vaan saannut siitä tarpeekseni. Käveltiin ja kierreltiin niin, että Riina alkoi olla jo epätoivoinen. Ja täälläkin ilma suosi meitä.









Ja tirkistely jatkuu. Oikeastaan kuvasin tässä aidan kuviointia ja syreenipuskaa. Ympärillä tuntui olevan niin paljon kaunista, ettei kaikkea tietysti voinut kuvata.







 

Ja tässä se taas on, kirjasto. Aikamoisten kantamusten kanssa täältäkin tultiin ja löytyi täältä kirjakauppakin. Täytyy myöntää, että nämä olivat molemmille itsestään selviä käyntikohteita. Onneksi.

Riina iloitsee tai yrittää päästä karkuun kameranlinssiltä. Tässä on kuitenkin Rauhan idyllinen sisäänkäynti.

 

 

 

Viimeisen yön vietimme Raumalla. Kiersimme toki vanhassa kaupungissa, mutta täällä meni ehkä hiukan enemmän viihteelle. Ehdimme tosin käydä kahdessa kirjakaupassa, kun yksi oli jo kiinni, kuten kirjastokin. Muuten ehkä olisimme joutuneet vuokraamaan jo peräkärryn kaikille kirjoille.

 

 

 

 

 

 

 

 

Loma alkoi ☼

Tähän alkoi syntyä toukokuun lopussa Manna Josefiinan tarina Hertta-tädin jalanjäljissä Herttaisessa.

Miiko huoltaa itseään jo mökkikuntoon. Saa nähdä, kuinka kauan se saa ahdettua itsensä tuohon pesään. Pesä kun ei kasva Miikon tahdissa.

Ahdasta siellä oli ja kuvanottopäivänä oli vielä tosi lämminkin, niinpä joutui Miiko ulos vilvoittelemaan. Tässä niitä Miikon äänettömiä naukuja, mitään ei kuulu vain pienet kasvot rypistyvät.

Peetulla pieni lepohetki hiiren pöllytyksen päätteeksi. Kulmat kurtussa se taas seuraa luultavasti Oskarin kulkua.

Aamuvenyttely kuuluu olennaisena osana Peetun rutiineihin.

"Ja ympäristöä on tarkkailtava mahdollisten vihollisten lähestyessä. Naapurin täti toki ei ole vihollinen, kun se pysyy aidan toisella puolella, vaikka jutteleekin meille aamulla jo puoli kuudelta. Mutta ne pörisevät ja pehmoiset tulevat meidän reviirille. Yleensä ne ryömivät aidan alta pois, kun olemme niitä hiukan taputelleet."

Ja aina vaan uskollinen orkidea jaksaa kukkia hyvin vaihtelevasta hoidosta huolimatta. Eikä se edes närkästynyt muutaman ilmajuuren poistosta, joka tapahtui taannoin Miikon ja Peetun toimesta.

Ja mökillä. Taavi oli jättänyt pienille oravan hännät viihdykkeeksi ja ne olivatkin hauskoja. En ole ikinä nähnyt Miikon liikkuvan niin sulavasti kuin hännän kanssa. Toki sitä kuljetettiin myös mökkiin sisälle. En tiedä onko sillä jotain terveysvaikutuksia, kun minäkin sain tuollaisen tyynylle nukkuessani, enkä tarkoita nyt kissaa.

Peetukin leikki hiukan pienemmän hännän kanssa, mutta ei se niin hassuksi tullut kuin Miiko. Miiko puolusti leluaan henkeen ja vereen, ei uskaltanut Oskarikaan ottaa vaikka pitkään kiersi ja vaanikin Miikoa. Peetu vaihtoi pian hännän kissanminttuhiireen ja sitten meno olikin hurjaa.

Oih, miten mun ja kameran yhteistyö kukoistaakaan. Ikävä, että se on niin hetkellista. Tässä kuitenkin lemmikki, ainakin luulen niin. Mökkirinteessä, kuusitaimikon reunalla.

 Lupiinitkin ovat voimissaan vielä lammen takareunalla. Suurin osa on jo sinisiä, vaikka istutin sinne kauan sitten keltaisen ja tummanpunaisenkin, jonka jälkeläinen tämän kuvan lupiini taitaa olla.

Tällaisen oli joku jättänyt kaivopolulle koristeeksi. Joten se ansaitsi päästä kuvaan.

Ja ruusuihin. Tässä komeilee adoptioruusu yhdeltä potilaalta. Ne kuihtuu ja näivettyy ikkunalaudalla, joten tämä muutti mökille ja teki heti useita nuppuja ja kukkia, jotka ovat huomattavasti tummempia kuin ensimmäiset.

Ensimmäinen kohopenkissä nuppuilija on Wasagaming, vaikka sekin on hiukan kärsinyt salaperäisistä ölleistä.

Mutta niistä huolimatta se on aukaissut jo monta nuppua hehkuviksi kukiksi. Tämä sijaitsee isommassa kohopenkissä saunan luona. Siinä penkissä kaikki selvisivät talvesta aika hyvinkin.

Yksinkertainen juhannusruusu on kaunis, mutta kukat ovat lyhytikäisiä. Tämän paikka on ruusutarhassa, jossa kaikki ovat selvinneet talvesta, jotkut tosin vain täpärästi.

Tässä koko pensas, niin ilmava ja kaunis. Kävin leikkaamassa ruusuista loput paleltuneet oksat pois. Nyt vaan täytyy toivoa hyvää kesää niille, jotta yltävät entiseen loistoonsa.

Poppius aloittelee myös kukintaansa. Pensas on suurin piirtein samankokoinen kuin juhannusruusukin. Poppiuksen erikoisuus on hyvin punertavat uudet versot.

Ja vihdoinkin. Ensimmäisenä kesänä tämä ei kukkinut. Toisena kesänä tämä teki nuput, jotka kaikki kuivuivat ja katkesivat. Liekö vattukärsäkkään tekosia. Mutta nyt, nyt näyttää hyvältä. Vihdoinkin voin varmuudella erottaa kaksi ruusua toisistaan. Tämän on oltava Linnanmäki, jonka kukat ovat yksinkertaiset, isot ja vaalenkeltaiset.

Tässä samanmoinen, aiemmin kukkimaton ruusu. Olen tiennyt, että Papula ja Linnanmäki ovat vierekkäin, mutta en tiennyt kumpi on kumpi. Tämän pitäisi siis aueta vaalenpunaisena kukkana. Vihdoinkin arvoitus on ratkaistu, ellei kukkien auetessa ilmene jotain ihmeellistä.

Nuits´de Young kärsi aika paljon talvesta, mutta tekee silti kaunista nuppua. Nyt toivotaan, ettei öllit tee pahojaan ja nuput saavat aueta rauhassa upeiksi tummiksi kukiksi.

Tässä uudet ruusut odottelevat vielä istutusta. Ruusut Whisky ja Brandy 85 jäävät kotiin ja jatkavat etupihan ruusupenkissä. Morden Fireglow siirtyi All The Ragen paikalle ja siinä on jo valmiiksi nuppuja. Alexander MacKenzie kasvaa High Voltagen paikalla terassin reunalla. Ja kaunis, herkkä Melusina New Dawnin paikalla. Eli kolme ruusua siis menetin pakkasille. Ilo tulee kissatarhan kulmaan itsekseen. Magnifica ja Giardina istutetaan saunan seinustan viereen. Paula Vapelle, Celsiana, Morden Sunrise ja Bernstein saavat penkin lähelle puuvarastoa.

Ja torstaina startataan Riinan kanssa reissuun. :)

Sekalaista sakkia ☺

Oltiinpa Riinukan kanssa hömpöttelemässä Riinan loman alkamisen kunniaksi. Ensin tietysti koluttiin kaikki taimien myyntipaikat Karjaalla ja halpakaupassa piipahdettiin pitkästi, joten Oskarin oli päästävä jaloittelemaan. Ja oli mun kuvattava, kun tällainen kummallinen korte-kasvi ilmestyi näköpiiriin. Mikälie sen tarkempi nimi onkaan.

Jep, nälkä siinä tuli. Oskari vähän säälitti, kun joutuisi pieni odottamaan lämpimässä autossa. Päätettiin ABC:llä ottaa se nurtsille tolpan nokkaan narussa, mutta sinnepä oli ilmestynyt oikein koiratarha, johon Oskari parkkeerattiin meidän herkutellessa lähietäisyydellä. Ja sai Oskarikin jotain.

Ja Tico tähystyspaikallaan. Pientä levottomuutta Ticon seikkailunhalu aluksi herätti, mutta 17:nen kerran jälkeen, kukaan ei enää kiinnittänyt siihen huomiota. Alastulo tosin aiheutti aina aikamoisen jysähdyksen.

Petunia purkissa, toisin sanoen viime kesänä purkissa kasvaneet ruusut paleltuivat, koska kiidätin ne suojaan vasta tammikuun puolessa välissä ja silloin taisi olla jo hiukan liian myöhäistä, luulen.

Tällainen tarttui mukaan Oskari-lenkiltä. Oli pakko siepata se nuuskutettavaksi, enkä sitten raaskinut sitä poiskaan heittää.

Täytyyhän tähän vielä omistakin kisuista ajantasaiset kuvat laittaa. Peetu Riinan kenkien kimpussa.

Ja Miiko niin ominaisessa asennossa, mahdollisimman rentona vaakatasossa. :)

Fiilistelyä ☼

Lähdemme Riinan kanssa pienelle mini-kesälomalle. Ensimmäisen yön vietämme täällä. Se näyttää kodikkaalta ja vierasvenesatamaan on vain lyhyt matka. On kuitenkin mukava kävellä ja katsella rauhassa, poiketa vaikka yhdelle ja parantaa maailmaa. Tämä on siis Naantalissa.

 Sieltä jatkamme matkaa Uuteenkaupunkiin, jossa en ole koskaan käynyt, eikä ole Riinakaan. Yövymme Rauhassa, jossa tilaa on kaksion verran. Torilla olisi lauantaiaamuna tarkoitus piipahtaa ja muutenkin taas kuljeskella ja katsella. Rauha on osa yli satavuotiasta puutaloa ja historiaa. Siihen kuuluu myös lasikuisti, joten jos sataa reissumme aikana, on se tilattu tähän kohtaan, eli perjantai-illaksi.

Kolmas kohteemme on Raumalla pieni majatalo lähellä keskustaa. Sieltä ajelemme sitten kotiin, kunhan olemme katsastaneet kaikki upeat vanhat rakennukset. Tuskin maltan odottaa. :)

 

Pihapuuhia kotona ☺

Tästä alkoi mun viikonloppuprojekti. Uusilla hanskoilla sai rikkaruohoja kitkettyä ruusuista, saattoi tosin lähteä vähän muutakin. Osa ruusuista oli pakko tukea ja myös karviainen sai peräti kaksi tukikaarta.

Ja ei, siitä ei tullut tummanpunaista, kuten nuppuna näytti vaan juuri sellainen kuin pitikin. Viime vuonna tämä alppiruusu ei kukkinut, mutta nyt sitäkin kauniimmin. Tai sitten olen vain niin vähään tyytyväinen.

Ja kukkiipa patjarikkokin. Uskomatonta tosin, sillä olen usein istutellut tämän tyyppisiä kasveja ja aina ne on näivettynyt olemattomiin, mutta tämähän jopa leviää.

Ja pääasia viikonloppuna oli tämä portti (minä enämpi vain seuraneitinä - siis Jasun projekti), joka estää vieraiden koiruuksien pihalle tulon ja oman koiruuden mielipuolisen syöksyn tielle, mutta pelkästään tämä ei riitä. Oskari syöksyi tuija-aidan alta tukka tuulispäänä heti, kun naapuriauto ilmestyi tien reunaan. Nyt sekin pakoreitti on Oskarilta tukittu ja se voi turvallisesti olla kanssamme etupihalla.

 Oskari ei siis jatkossa joudu tällä tavalla köytetyksi vesisaaviin. Vaikka se olikin minulta hyvä oivallus. Mikäli Oskari olisi saanut päähänsä yrittää yllätyshyökkäystä tielle, olisi täysinäinen vesisaavi kaatunut ja kastellut koko Oskari kylmällä vedellä. Ja kun Oskari olisi jähmettynyt kauhusta, olisin minä ehtinyt pelastaa Oskari, niin tai ohikulkijat.

Ja tästä tunnistaa meidän portin. Aluksi tähän piti tulla hyönteishotelli, mutta ne olivat liian suuria ja aiheuttivat muutenkin kovaa vastarintaa. Ja ehkä nyt ei oisi niin kivaa ollut, kun sisäänkäynnin luona olisi pyörinyt kaikenlaisia siivekkäitä pörisijöitä ja kasapäin erilaisia hämähäkkejä.

Kävin vielä nappaamassa kuvan esteestä, joka laitettiin Oskarin kiusaksi. Kyllähän se yli pystyisi hypäämään, mutta ei kai sekään niin pöljä ole, että hyppäisi suoraan päin puskaa. No se vielä nähdään. Tietysti, jos joku unohtaa camping-lenkin jalkakäytyävälle, niin Oskarihan hyppää vaikka puskan läpi.