Kuljin eilen kameran kanssa kotona. Tämän sain tallennettua kylppärin seinältä. Uskon sen olevan peräisin mummolasta. Se on syystä tai toisesta kulkenut mukanani kauan.
Tykkään tehdä nukkatöitä. Tämä oli pitkään kesken, mutta valmistui kuitenkin ennen joulua ja sekin löysi paikkansa kylppäristä, mikä kieltämättä on outoa, mutta minulle ei mitään uutta.
Tätä omenapuun oksaa ihailin pitkään ennen kuin sain sen. Se liittyy tavallaan työpaikkaani,( :D ?), jossa lopetin siis juuri valvomisen ja huomenna suuntaamme mökille, ji-pii!!!
Halusin ikuistaa myös nämä. Ne eivät puhu suomea, mutta asuvat meillä. Ovat kilttejä, eivätkä pyydä mitään ja ilahduttavat meitä (tai ehkä vain minua) päivittäin.
Pitihän mun kuvata myös naulakko, johon ripustan töistä tullessani eväskassini. Siellä on aina herkkuja mukana, varsinkin ollessani yövuorossa.
Ja sitten uusi "ovikellomme". Luovuimme perinteisesta, koska se harrasti haamusoittoja, joihin koiramme, Oskari, uskoi ja herätti yleensä koko porukan. Haamusoittoja esiintyi tietysti lähinnä yöaikaan.
Nyt alkaa nukkumatin kutsu jo kuulua, mutta vielä loppuun yksi elämänohje. Kunpa osaisimme aina nauttia elämän pienistä asioista. Tänään osaan. Toivottavasti vielä huomennakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti