Pitkän odottelun jälkeen päästiin mökille muutamaksi päiväksi. Jasu tosin joutui käymään sieltä töissä minun ja Oskarin lomaillessa. Niin innoissani olin, että piti heti kuvata kaikki, mitä vähänkin vastaan tuli. Tämä pääsi ensimmäiseksi, koska näytti kevään merkiltä. Lumikin oli jo ihan rakeista.
Tässä mökkimäkeä kuvattu ylhäältä päin ja tämä on se tasainen ja helpompi osuus. Ennen kuin tähän pääsee on muutaman kymmenen metrin tiukempi nousu. Ja Jasu soitti minun ehdittyä mökille ja kysyi, että kai ajoit ylös asti. Arveli varmaan, että Seatin vaatimattoman kuoren sisään on piiloutunut traktori tai vähintäänkin maasturi, mutta näin ei ollut.
Kalliollakin oli vielä lunta, vaikka sitä ei kukaan meinannutkaan uskoa. Oli pakko tehdä hiukan kulkureittiä, kun oli raahattava kaikki tavaratkin mökille, lähinnä ruuat ja juomat, vesikanisteri ja akku. Ja sen verran jalka luiskahteli joka askeleella, että yhtään purnukkaa enkä koria ois enää kantanut. Seuraava ostos jo valmiiksi ens talveks on ahkio.
Pukeutumistyyliä mökillä. Kaikki lähtee äiteen tekemistä villasukista ja siihen lisätään vähintään kaks'kyt vuotta vanhat ulkoiluhousut ja sama tyyli jatkuu viimeiseen hiustupsuun asti.
Ja Oskarihan on "säänkestävä" koira, näinhän rotua mainostetaan. Tasan ei vaan ole mennyt tämä jako. Oskarille lipsahti reilummin vartiointiviettiä ja tuo säänkestävyys unohtui kokonaan. Tässä Oskari siis lämmittelee sen verran lähellä kaasulämppäriä, että kärventyneen koiran voi ihan haistaa.
Toki takassakin oli valkea, kuten näkyy, mutta ehkä paukkuvat puut ja sinkoilevat kipinät säikyttivät tämän urhean ja pelottoman karvaturrin vähän etäämmälle.
Mökissä on selvästi lämpöä jo +25, koska Oskari on poistunut lämppärin vierestä, tai olikohan meillä jommalla kummalla ehkä jotain syötävää. Lämpö ja ruoka ovat nimittäin Oskarin listalla ensimmäisinä.
Ja heti kolmantena on tietysti pupun papanat, oikeita herkkuja. Huussin kulmalle, kuusen juurelle oli tällä kertaa pupu jättänyt terveisensä Oskarille.
Hiirulaisperhe huussista. Nuorempi ja pienempi näistä on suunnitellut tosin muuttoa Kangasniemelle vastaavaan asuntoon. Katsotaan, toteutuuko sen haaveet kesällä.
Kuvaa kuusimetsän siimeksestä mökkitielle päin, eli huussin portaalta kuvattua. Muutama vuosi vielä niin kuusien takana kasvaa tuuhea koivikko, mikäli Karjalohjan hirvissä vielä asuu "mummon pelko". Muussa tapauksessa koivikko on hieman harvempi.
Ja vielä voi lyhtyihin laittaa kynttilät palamaan ja valaisemaan illan pimeydessä. Kynttiläkausi loppuu mökillä vasta toukokuun lopulla ja alkaa uudestaan jo elokuun loppupuolella.
Pienen huhkimisen jälkeen sain lumet pois terassiltakin ja kuivuminen voi alkaa. Päästään kohta suunnittelemaan Riinan juhlia. Sanovat, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Minäkö aikaisessa? En usko. Siihenhän on enää reilu kaksi kuukautta.
"Antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan..." Eli tämäkin kuva pääsi näytille. Se vaan on minun mieleen jostain syystä. Kisut halusivat suojella yksityisyyttään, siksi vain pelkät ääriviivat ovat nähtävissä. Näkymä ikkunasta kuistille ja etelään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti