Tervetuloa kevät. Kiva, kun tulit! Jääthän myös?
Oskari vei minut aamulenkille. On jo näin sulaa. Ja näin siivostihan Oskari aina ulkoilee, mallikelpoista etenemistä. Heti ei arvaa, että kolme sekuntia kuvan ottamisen jälkeen näimme toisenkin koira-taluttajaparin ja taas kuola roiskui ja kulmakunta raikui.
Tultuamme takaisin kotiin huomasin, että seinän viereltä mullasta oli ilmestynyt pari "piippaa", muistaakseni kyse on tulppaanin aluista. Niitä ei vaan ole huomannut metrisen lumikinoksen takaa aiemmin.
Nappasin lenkin varrelta pajunkissojakin, kun en ole talon muiden kissojen suosiossa juuri nyt eilisen madotuksen johdosta. Miten voin jäädä taas toiseksi yli 16 vuotiaalle kissalle? Toisesta erästä selviydyin tosin voittajana. Taavin päihitin jo ensimmäisessä erässä. Ja Oskari, no, sehän syö kaiken, mitä kiinni saa, jopa matolääkkeen.
Taavi ulkona tarkkailemassa pakenemismahdollisuuksia eilisen huonon kohtelun jälkeen tai sitten se luulee, että matolääkkeen saamisen jälkeen on hiirien vuoro. Ainakin se on jo aamun aikana käynyt ulkona varmaan 75 kertaa. Olen siis täyspäiväinen porttivahti.
Selvästi Taavin nenään tulee pienten hiirulaisten tuoksu. Nyt vaan odotellaan niiden esiinmarssia terassille. Niiden kiinni saaminenhan ei ole Taaville homma eikä mikään, kun painoakaan ei ole enää kuin vaivaiset 7,5 kiloa.
Tosin ne kilot ovat asettuneet kaikki etu- ja takatassujen väliin, samaan kohtaan, mihin Taavi ajatteli asetella ne hiirulaiset. No, niitä ei näkynyt, joten taapero katselee niitä sitten yhdessä nukkumatin kanssa.
Ja Oskari haluaa myös osallistua siihen. Tietysti vahtimisen ohella. Oskari infoaa jokaisesta ohikulkijasta minua ja myös jokaisesta ohi aikovasta, kuvitelluista ja todellisista. Jälkimmäisiä on selkeästi vähemmän.
"En haukkunut, en varmasti. Lepäilen vaan Taavin seurana. En tiedä mistä se haukkuminen kuului. Olen siihen syytön, samoin siihen edelliseen ja sitä edelliseen myös, kaikkiin niihin. Varmasti! Joko pääsee mökille?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti