Yksi Amaryllis-kuva on pakko laittaa. Tässä yksilössä on kuusi kukkaa ja valaisevat mukavasti näitä hieman hämärämpiä päiviä. Ja vaikka olenkin ruusu-fani, niin täytyy myöntää, että talviaikaan tämä on hyvä kakkonen.
Kaaduttuani ja täräytettyäni selän, yritin lievittää särkyä ja kankeutta lämpötyynyllä. Poistuin paikalta hetkeksi, niin tyynyn päällä valta oli vaihtunut. Tai Nalle tietysti ajatteli pitää sitä lämpimänä mua varten, ei varmaan ymmärtänyt sen olevan sähkökäyttöinen.
Ja kuten kuvasta näkyy, vietimme viikonlopun mökillä Sää oli suotuisa, kuten työvuorotkin. Tässä kuvasin jääpuikkoa ja se jäi paikalleen vielä meidän jälkeemmekin. En siis imeskellyt sitä kuten joskus muinoin, itseasiassa ei käynyt edes mielessä ennenkuin nyt.
Harvinainen kuva mökin takapuolelta. Kävimme katselemassa, kun naapuripuolella oli metsä harventunut. Oskaristakin se oli mukavaa, kun oli hankikanto ja Oskari selvästi liikkui pehmein tassuin, kun ei halunnut upota. Ja ihania välipalojakin löytyi hirven kasojen muodossa.
Tässä puolukan varvut jo odottelee kevättä kauniiden lumitähtien alla. Jasu yritti liikkua hitaasti, mutta luulen että kyykistelin silti turhan kauan näiden varpujen luona. Välimatkaa nimittäin ehti kertyä. :D
Ja lisää näkymiä metsästä. Ja vaikka houkutus oli suuri, ei rikottu jäätä. Olemme siis kasvaneet aikuisiksi.
Ihan ei kuvasta näy yhtä hyvin kuin paljaalla silmällä, mutta männyn oksassa keikkuvat pisarat heijastivat hienosti päivänvaloa, tai ohuen pilviharson takaa tulevaa auringonvaloa.
Metsässä on lunta niin vähän, että kanervakin kurkistelee sen alta. Tässä ollaan jo melkein mökillä.
Ja yksi kuva myös mökin kynttilävalaistuksesta. Ei me kyllä koko viikonloppua näin hämärässä vietetty, eihän me ois muuten toisiamme löydetty, vaikka mökin pienistä neliöistä onkin siinä suuri apu.
Ja karvapalloista ihan virallista kuvaa olisi tässä, Gordon Garett alias Milo, eli mamman mussukka.
Ja tässä Jasun pelottava ja hurja tiikeri, Grant Gedeon alias Jose.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti