Auvoinen aamuretki 😉

Aikaisin aamulla pienellä hiekkatiellä katso kahta hassua pyörillään...😁

Pielisen salainen kallioranta, jossa hiljaisuus saa aivan uuden ulottuvuuden.

Luonnon väripaletista löytyy jokaiselle jotakin. Mistä on suolaheinä tehty? Lukuisista herttaistakin herttaisemmista pienistä kukkasista.

Variksenmarjoja silmänkantamattomiin.

Koristeltu pienenpienin kastepisaroin pientareella.

Karua ja kovaa, hentoa ja herkkää sopuisasti toisiaan tukien.

Syyshommia herhiläisellä kalliorannalla.

Kaksin aina kaunihimpi.

Hiukan ujo ystävämme.

Pikku pörriäinen oli unohtanut eväät kotiin ja toivoi pääsevänsä osille meidän eväistä.

Pielisen rannan anti sielun hyvinvoinnille tänään.

Syksyn kauniit värit. Ihanaa, että Luojalla on ollut käytössä niin paljon kirkkaita ja loistavia värejä.

Tähän kuvaan sopii sanonta, kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa, mutta aika rajoilla tässäkin liikuttiin.

Matkalla oli toukka poikineen pelottelemassa varsinkin ohilentäviä, ohiajavat saivat olla rauhassa. Taitaapa tästä tulla isona horsmakiitäjä.

Pörrää, pörrää, eikä vaan saa laskeutumislupaa.

Kuva salaisesta rannasta salaisen metsäpolun päässä.

Neitoselle kelpasivat tänään kaikki sellaiset kukat, joita aurinko suvaitsi helliä.

Neitoperho ja sitruunainen hengailivat paljon yhdessä. Luonto on suuri taideteos.

Sitruunaperhonen sointuu ympäristöönsä täydellisesti. Värit ovat niin sopuisat.

Perhosia oli liikkeellä paljon. Kaikki halusivat osuutensa viimeisistä kesäisistä päivistä.

Keskellä rantakivikkoa hehkui tämä kaunokainen.