Hattusaareen saapumisen jälkeen kävimme lenkillä ja sen jälkeen oli vielä päästävä järvelle. Aurinko viipyili vielä pilvessä, kunnes yleisö saapui.
Kivikon kauneutta kesän toivottaessa syksyn tervetulleeksi.
Osa on nuppusia, eri kehitysvaiheessa. Ihan kuin me ihmiset.
Rinnakkaistodellisuus. Totta vai tarua...
Kuvat ovat lähes samanlaisia ja kuitenkin kummassakin on jotain omaa. Tämän sinisyys osuu suoraan sieluun.
Joskus joku näkymä tekee nöyräksi, pieneksi ja sanattomaksi. Jopa luonto oli hengittämättä hiljaa.
Vaikka ottaa monta kuvaa, tuntuu aina löytyvän jotenkin uusia sävyjä.
Aurinko laski nopeasti. Vain värit jäivät hetkeksi viipyilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti