Kaltevaa historian muovaamaa pintaa syysauringon hehkussa. Tästä alkoi upea ulkoilupäivä, josta tuli aiottua pidempi johtuen pienestä kartan luku erheestä.
Pielinen tuntui jatkuvan ikuisesti pitäen huolta lukuisista saaristaan.
Korkeuserot olivat lopulta yllätys.
Hämähäkit olivat ahkeroineet sateenkaaren väreissä hehkuvia seittejä iloksemme.
Jokaisella puulla ja kelolla oli tarinansa kerrottavanaan.
Tämän päivän värit, ilo ja huikeat näkymät on tallennettu voimavaraksi syksyn pimeisiin.
Mättäät olivat täynnä kypsänä hehkuvia puolukoita auringon saadessa ne ihan hehkumaan.
Luonnon monimuotoiset taideteokset olivat kaikkien nähtävillä.
Jotkut pikkusienet viihtyivät kaksittain. Ja värit olivat sykähdyttäviä.
Mäkränaholla pidimme teetauon ja selvästi kuvan vasempaan kulmaan oli ilmestynyt muumi tarkkailemaan, vain varjo näkyy.
Jotkut sienet olivat hiljaa ja huomaamattomasti tekemättä itsestään numeroa.
Sieniä näkyi joka puolella, isoja ja pieniä.
Huippuja oli paljon ja yhteistä niille oli henkeäsalpaavat näköalat.
Akka-Kolin takaa löytyi iso risti ja kivinen alttari, hiljaisuuden temppeli kuulemma.
Kaltevaa ja sileää kalliopintaa oli joka puolella, kuten pihlajanmarjojakin.
Kuunsiltaa pitkin huomiseen.
Nämä kuvat ja tunnelmat ovat niin nautinnollisia - kiitokset!
VastaaPoistaKiitos itsellesi, kun jaksat seurata ja kommentoida. Jännittävä on tämä lomaviikko Kolilla, kun minulle ja äidilleni aina sattuu ja tapahtuu, kunhan vielä saan näillä yhteyksillä päivitettyä blogia. :)
VastaaPoista