☺Jotain uutta tähän kevättalveen

Blogit ovat minulle täysin uusi tuttavuus. En tiedä kenelle sitä pidän / kirjoitan, luultavasti eniten itselleni. Elämässä on valtavasti pieniä asioita jotka antavat suuren ilon, kunhan me vain huomaamme ne.

Näihin elämäni kultahippuihin kuuluvat tietysti minulle tärkeiden ihmisten lisäksi kissani, koirani, ruusutarhani ja mökkimme sitä ympäröivine metsineen. Luultavasti haluan kirjoitella tänne myös omia (usein toisten mielestä täysin käsittämättömiä) ajatuksiani ja pohdintojani, mietiskellä ja hioa omaa elämän filosofiaani ja arvojani.

                                                                 

Tässä on mökkimme, kesäkotimme Karjalohjalla. Se sijaitsee kalliolla ja sitä ympäröi äitini metsät.Mökkitontillamme on myös pieni lampi, joka toimii lumpeiden kotina.

Tämä vaatimaton ja pieni syrjässä sijaitseva mökki on minulle äärettömän tärkeä turvapaikka ja henkireikä tässä kiireisessä maailmassa.

Se on

• paikka, josta ammennan voimaa ja iloa
• paikka, jossa on hyvä olla ja helpompi hengittää
• paikka, jossa voi kiukun ja pahan sisun purkaa puuhommissa
• paikka, jossa voi nauttia kesästä, luonnosta, sateesta, auringosta, lämmöstä, rakkaudesta ja kaikista elämän tarjoamista ihanista vivahteista
• paikka, jossa voi rauhoittua, hiljentyä ja keskittyä niihin sinisiin ajatuksiin

Ennen olin siellä paljon yksin, joskus tyttäreni kanssa. Pojan eivät enää omilta menoiltaan sinne ehdi, onneksi silloin tällöin kuitenkin.
Nykyään olemme siellä kaksin, edessä jo kolmas kesä. Löysin ihmisen, miehen, jonka kanssa minun on hyvä olla. Vai löysikö hän ehkä minut, en tiedä.
--> Joka tapauksessa vietämme siellä kesät pääasiassa kaksin kissojen ja koiran kanssa nauttien joka hetkestä.

ELÄIMISTÄ

Eläimemme asuvat kanssamme talvet kerrostalossa Virkkalassa ja kesät piilopirtissämme Karjalohjalla.

Tässä on Oskari, 6-vuotias australianterrieri, täysin toivoton tapaus.
Kotona se on äärimmäisen lempeä kainalossa kiehnääjä. Ulkona nähdessään toisia koiria, se muistuttaa lähinnä villipetoa. Se tervehtii usein toisia koiria hampaat irvessä, kuola roiskuen ja raivoisasti räksyttäen samalla etutassuillaan tervehdyksen heiluttaen. Itse uskon sen vain kertovan kuinka kiva on nähdä pitkästä aikaa, vaikka se näyttääkin siltä, että se olisi valmis syömään vastaantulevan koiran yhtenä suupalana.

Oskarilla on vain on ja off asennot olemassa. Se purkaa ehtymätöntä energiaansa painien ja harjoitellen pikajuoksua kissakaverinsa, Taavin, kanssa.

Nalle on jo 15-vuotias arvonsa tunteva eläkeläinen. Ensimmäiset kymmenen vuotta se eleli maalla koetellen voimiaan milloin naapurin kissojen, milloin kettujen kanssa. Nyt se on rauhallisen ylväs ja ehdoton pomo. Se ei hötkyile pienistä, eikä tee numeroa itsestään.
Nalle on usein hiljainen sivustaseuraaja, katselee vain nuorempien hölmöilyä. Kotona se on hellä pehmo ja ulkona kissapeto, joka puolustaa reviiriään raivokkaasti.

Ja Taavi, Taapero, ikioma 6-vuotias pullukkamme, jonka tyttäreni Riina on jo kyllä itselleen ominut. Painoa enää vain 7,9 kg tiukan dieetin jälkeen.
Taaville jokainen päivä on suuren ihmetyksen aihe. Silmät suurina se katselee ympäristöään aina yhtä hämmästyneenä miettien miten ihmeellistä elämä on. Taavin suurin nautinto on syömisen jälkeen luultavasti selällään kieristely puolelta toiselle. Se selkeästi nauttii omista ulottuvuuksistaan. Pyöreä pehmeä massu on Taavin suurin ylpeyden aihe.

Taavin elämänasenne on kadehdittavaa, ei huolta huomisesta. Silloin kun Taavi ei kieristele lattialla tai köllötä sylissä, se kulkee ympäriinsä ja kertoo kovaäänisesti asioistaan ja aikomuksistaan, usein myös yöllä. Useimmiten keskustelun aiheena taitaa olla: "Voitaisiinko syödä taas."
Villiä kissapetoa tästä ei saa tekemälläkään, joskus tosin Oskarin yllyttämänä se taitaa sitä harjoitella.

PAITA JA PEPPU

HAAVEIDENI RUUSUTARHA

Ruusutarhasta ei vielä ole kuvaa, koska tällä hetkellä sitä peittää hohtava, metrin paksuinen lumikerros. Ruusutarha on ollut pitkään haavenani, mutta vasta viime kesänä tuli mahdollisuus toteuttaa se. Varmistaakseni onnistumisen valitsin sinne pensasruusuja, jotka ovat helppohoitoisia ja näin ollen saattavat näyttää minunkin hoitamina hyviltä. 

Taannoin ikivanha maakellari tuli tiensä päähän, se purettiin ja se siirtyi muistoihin, historiaan. Jäljelle jäi vain muheva kumpu, jossa minä näin mahdollisuuteni ruusutarhaan. Niinpä "adoptoin" kummun äidiltäni ja siitä se alkoi.

Ensin valitsin viisi pensasruusua ja siitä ne nopeassa tahdissa lisääntyivät. Nyt niitä on jo 19 ja muutama saattaa vielä tulla lisää. 

Kesän kuluessa, jos ruusut kukkivat, saan niistä tänne kuvat, mutta nyt vaan listaan ne. Siellä kasvaa Kurttulehti-, Pimpinella-, Sammal-, Ranskan- ja Neidonruusuja, ehkä yksi luonnonvarainenkin.

Ruusutarhani asukkaat:

• Juhannusruusu
• Suviruusu eli Poppius
• Linnanmäen kaunotar
• Papulan ruusu
• Ristinummi
• Prairie Dawn
• Robusta
• Hansaruusu
• Snow Pavement
• Ritausma
• Agnes
• Suvaveolens eli Semiplena
• Rosa Mundi
• Officinalis eli Apteekkariruusu
• Nuits d'Young
• Villiruusu tai karkulainen Ahvenanmaalta, Brändöstä (tienposkesta varastettu, siis pelastettu)
• Pelastetut Robusta, Kurttulehtiruusu ja Theresa Bugnet (tai sinne päin, täytyy katsoa miltä näyttävät kukkiessaan)