En millään jaksaisi odottaa kevättä ja lumien sulamista. Kaikki ruusukirjat on luettu kannesta kanteen ja moneen kertaan. Monia suunnitelmia on tehty ja yhtä monta kertaa niitä on muutettu. Viisi ruusua mahtuisi vielä ruusutarhaani. Silloin niitä olisi täysi määrä eli 24. Tein tässä hiukan muistilistaa, mitkä vielä olisivat ansainneet paikkansa Karjalohjan auringon alla. Ehdokkaita tuli vaan niin useita, että jonkinlainen valinta on vielä tehtävä. Mikäs sen mukavampaa kuin pohtia sitä.
 Tämä on Aicha, yksi aika varma valinta jo pelkästään värinsäkin vuoksi. Se kukkii kerran runsaasti ja myöhemmin voi aueta muutamia kukkia. Näin siis kerrotaan kirjoissa. | ||||||
Aurora on harisonin ruusu, joka kukkii heinäkuun alussa. Taisivat mainita sen olevan hiukan herkkä pakkaselle, mutta sen pitäisi pärjätä näin etelässä.
Lac Majeau on valkoinen kurtturuusu, eli jaksaa kukkia pitkään. Se on vielä piikitönkin, hoidon kannalta kiva. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.
Pink Nevada eli Marguerite Hilling olisi upea, luulen. En vain tiedä, mistä sellaisen saisin. Kukat ovat isoja ja kukinta upea, mutta ei jatkuva. Haluaisin. Katsotaan, kuinka käy.
Violacea eli La Belle Sultane olisi hiukan erikoisen värinen ja siksi houkutteleva. Tämä ruusu on ollut hankintalistalla jo muutaman kerran, eli kyseessä on jonkinlainen pakkomielle.
Tuscany on houkutteleva myös värinsä vuoksi. Eihän kaikkien ruusujen tarvitse olla kirkkaan punaisia. Tosin kukat ovat pienehköjä. Voipi olla, että tämän ruusun ohi ajaa joko edellinen Violacea tai tuleva Merveille. Joka tapauksessa kaunis on tämäkin.
Merveille! Ah, niin ihana. Nimi tarkoittaa ihmettä. Tälle on paikka varmasti varattu, jos onnistun vain kyseisen ruusun jostain pyydystämään. Mikä väri! (kuvakin saattaa hiukan valehdella)
Ja viimeisenä Nevada. Tämä kilpailee Pink Nevadan kanssa ja voittaja on se, joka on saatavilla. Jos molempia on tarjolla, valitsensen hetken fiiliksen mukaan. Eli seison vähintään tunnin pähkäillen, kummanko otan. Ostosreissulle tuskin siis ilmaantuu vapaaehtoisia mukaan lähtijöitä.
Näitä siis pyörittelen kevääseen asti mielessäni ja luen kaikki mahdolliset vihjeet ja tiedonmuruset, mitä vain onnistun löytämään. Ja riivaan kaikki läheiseni raivon partaalle pohtiessani asiaa (anteeksi jo etukäteen), kuten varmaan työkaverinikin. (onneksi ovat kärsivällistä ja kilttiä porukkaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti