Vaikka en asiasta oikeastaan mitään tiedä, ostinpa silti itselleni kameran ja heti piti testata millaisia kuvia se ottaa taitamattoman käyttäjän käsissä.
Uskollinen vapaapäivän seuralainen, Oskari. Hiukan sillä on veijarimainen ilme naamalla, mutta tällä kertaa ei kuva valehtele. Sillä on aina kepposet ja koiruudet mielessä. Tällä kertaa se joutui sisällä olemaan aika iisisti, koska muu porukka oli vireystasoltaan aivan toisenlaista.
Taavi ei ole riehumistuulella, vaan nautiskelee patterin lämmöstä ja täydestä vatsasta, ja parhaasta mahdollisesta seurasta - omastaan.
Ja eläkeläinen, Nalle, hyvin ansaituilla päivätirsoilla, ja tottakai meidän sängyssä. Tiettyjä etuoikeuksia iäkkäillä kissoilla pitää olla. Peti pysyy petaamattomana niin kauan kun vanha herra haluaa siinä köllötellä. Meillä on kirjoittamaton sääntö, että Nallea ei saa häätää., Nallen ehdoilla siis mennään.
Tässä aamuauringossa paistattelee höpsähtänyt Amaryllis, joka ei ole vielä huomannut joulun menneen ja kevään olevan jo kynnyksellä.
Ja sitten ilta-aurinkoa olohuoneen ikkunasta.Tätä näkymää en väsy katselemaan, mutta heti kun sää sallii, vaihdan sen innosta vinkuen mökkimaisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti