☻"Melkein-kevät" saapui mökille

Ji-huu!!! Kevät alkoi, tai melkein kevät. Ja "melkein-aurinko" paistoi mieheni, Jasun, mukaan. No, paistoi seuraavana päivänä ihan oikeakin aurinko.

Tie saatiin (siis Jasu sai) auki ylös asti ja päästiin autolla mökin pihaan. Mökki oli vielä ihan lumen ympäröimä, mutta saatiin siihen sentään vähän henkeä puhallettua. Saatiin se lämpimäksikin, kiitos uuden lisälämmittimen. Onneksi hiiret eivät olleet tehneet tuhojaan, mutta tietysti talven aikana aina jotain pientä jännää tapahtuu, mutta se jääköön salaisuudeksi, hih-hih. 

Ja saunaan...
Puut liiteristä, tulta kiukaaseen, vettä kaivolta ja odottelua. Ulkona paljon lunta, kylmää, pimeää ja aivan hiiskumattoman hiljaista. Vielä kynttilät palamaan. Sitten lauteille, hiukan vettä kiukaalle, istutaan kylki kyljessä, siemaillaan olutta/siideriä ja nautitaan olemassaolostamme. Miten voikin pienellä ihmisellä olla hyvä olo.

On totuudessa tietysti toinenkin puoli, kun iltapimeässä tarpoo saappaissa ja kylpytakissa läpi tuulen ja tuiskun metrin hangessa huussiin. Ai, mutta sitä ei pitänytkään kertoa.

Monet menninkäiset ja tiitiäiset olivat käyneet loukaammassa Oskarin reviiriä talven aikana ja monet hiippailivat siellä vieläkin, näkymättömiä olivat ryökäleet. Me nimittäin emme niitä nähneet emmekä kuulleet. Oskari joutui komentamaan niitä pois niin kovaäänisesti haukkuen, että melkein liimasimme postimerkin peppuun ja lähetimme sen kotiin.

Olipa nautinnollinen viikonloppu kaikin puolin. Tuli nukuttua hyvin ja pitkään, saunottua ja rentouduttua. Kyllä elämä on ihanaa, kun sitä osaa katsoa oikeata vinkkelistä. Taas jaksaa... :D