Tämä päivä on mennyt yövuoroista toipumiseen. Ja tietysti näiden karvanaamojen palvelemiseen. Heti kun sain silmät auki, siis lähempänä puoltapäivää, yritti Nalle hypnotisoida mua antamaan itselleen ruokaa ja rapsutuksia kukkuramitalla.
Ja Oskari halusi jo päästä vastailemaan lenkkipolun varrella oleviin äärimmäisen kiireellisiin ja tärkeisiin sähköpostiviesteihin. Se oli vielä hauskempaa, kun osa niistä oli piilotettu höttöisen lumipeitteen alle.
Lenkki tuli tehtyä ja muut siihen liittyvät velvoitteet hoidettua. Sitten olikin jo päikkäreiden aika. Juu juu, tottakai tyyny pitää olla, juu, ja tietysti sohvalla.
Kävin kuvaamassa Riinan mini-aavikon. Onpahan ikuistettu, kun ei tiedä kuinka kauan kaktukset pysyvät hengissä. Meillä kun on taito hyppysissä ja silti on vaikea löytää kultainen keskitie liikakastelun ja liiallisen kuivumisen välillä.
Suurelle yleisölle vielä tuntemattoman aloittelevan taiteilijan työ seinällämme ansaitsi tulla kuvatuksi. Kyseessä on Jasun kummitytön taidonnäyte.
Nyt kun olen useita vuosia väittänyt, että älypuhelimet ovat täysin turhia ja tarpeettomia, sorruin itsekin. Ja ai että ne ovatkin hauskoja, vaikka en ole perehtynyt kuin murto-osaan sen ominaisuuksista. Ja parasta siinä on tietysti väri. :D Ja seuraavat kuulumiset varmaankin Somerolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti