Lähdimme taas, naiset kolmessa polvessa, rentoutumaan hiihtolomalla Somerolle, Peukaloiseen. Olemme ennenkin viettäneet siellä lukuisia ikimuistoisia ja ihania hetkiä, ja niin tälläkin kertaa. Tässä alkupäivinä iltasella otettu kuva mökistä järveltä päin.
Ainoa miespuolinen mukanamme oli tämä ryhdikäs nuori herra, Oskari. Pienen pientä vahtitaipumusta oli havaittavissa, ikävä kyllä. Taisi silti Oskari jäädä toiseks desibeleissä kanssamme.
Tässä illanviettoa Peukaloisessa. Kaikilla kädet kipeytyivät nopan painamisesta. Myös tärykalvot olivat kovalla koetuksella, mutta mielettömän hauskaa meillä oli.
Ja jottei Oskarilla olisi ollut tylsää, sai se kaverikseen tällaisen. Tällä jänöllä on häntä, joka piippaa.
Ja tässä toinen kaverus, ja se piippaa koko vekotin.
Perjantaina käytiin shoppailemassa ja päätimme hankkia ruusun silmän iloksi. Ruusut vaan ovat niin kauniita. Täytyy myöntää, että aika paljon muutakin "tärkeää" löytyi.
Jääkaappimagneetit viisauksineen olivat tietysti välttämättömyyksiä, jotka oli hankittava. Ja niitä löytyi enemmän kuin tämä yksi, mutta tämä kuvaa hyvin reissuamme.
Hiihtämään oli tietysti myös päästävä. Tässä painelee äitini pitkin Hirsjärven jäätä. Sulia kohtiakin oli, joten hiukan piti katsoa, missä hiihtää. Tyyli ei välttämättä näytä nopealta, mutta sen verran joutuisaa meno kuitenkin oli, että minun itsetuntoni ei kohentunut lainkaan hiihtolenkillä.
No, minun tyylini näyttää juuri siltä, mitä se olikin, eli se ei ollut liikuntaa eikä kuntoilua, vaan ulkoilua.
Myös tällaista ulkoilua harrastimme pakon sanelemana todella useita kertoja päivässä alkaen klo 7. Minä ja Riina saimme melkein tyydytettyä äitini liikunnan tarpeen, kun olimme vuoroin mukana, jotta toinen sai levätä sen aikaa. Vain pari kertaa äitini ei saanut kuin Oskarin mukaansa ja senkin vain, koska se on niin pieni, ettei voinut muuta kuin yrittää piiloutua, siinäkin tosin onnistumatta.
Taas minä olen viimeisenä tarpomassa hangessa. Joten tyydyin kuvaamaan Riinan poninhäntää. Myös Riinasta on kuva suksilla, mutta kansainvälisistä käsimerkeistä johtuen, en voi sitä julkaista.
Minä ja Riina nukuimme tässä, niin ja Oskari myös. Sängyillä olevat villasukat ovat mökillä pakolliset, ei lämpötilan vuoksi, vaan koska ne kuuluvat mökkielämään. Ne ovat äitini käsialaa ja ne lisääntyvät jatkuvasti 1 pari/päivä vauhtia. En tiedä, mistä niiden tekemiseen riittää äidilläni aikaa, koska voisin vaikka vannoa, ettei hän kudo hiihtäessään. Varma en voi olla. Se olisi kyllä ainoa selitys asialle.
Iltahämärä kuvattuna järvelle päin. Saunaan pääsyä taidetaan odotella.
Tämä lienee syy, miksi kuljin aina peränpitäjänä. Löytyi niin paljon asioita ja kohteita, jotka halusin ikuistaa. Tuli niin keväinen olo.
Ja vielä yksi tällainen, koskematon hanki taustanaan. Monin paikoin se olikin myllätty, kiitos Oskarin.
Näiden pallukoiden vuoksi jouduin istahtamaan hankeen ja sain taskut täyteen lunta. Eipähän tarvinnut tyhjätaskuna kuljeskella.
Tässä Riina kertoo Oskarille iltasatua. Oskari kuuntelee tarkkaavaisena tarinaa piippaavahäntäisestä, pinkistä pupujussista ja röhkivästä hiposta.
Ja nukkumatti tuli, ainakin melkein, ja hippo myös. Vai oliko se toisinpäin.
Nämä kohdat vältimme, onneksi, ettemme joutuneet vastentahtoisesti avantouinnille. Hiihtäessä kylläkin sauvan jättämät kolot täyttyivät heti vedellä. Tarkkuutta ja järkeä tarvittiin ja sitähän meillä oli, hyvän harkintakyvyn ja maltin lisäksi. :D
Viimeinen hiihtoreissu ennen pakkaamista ja kotiinlähtöä. Aurinko paistoi upeasti, mutta paikka paikoin viima oli hyytävä. Latu oli joka kerta aukaistava uudelleen, kun tuuli tuiversi sen umpeen heti sen jäätyä selän taakse.
Keittiön ikkunasta kuvattuna päärakennus ja pehtoorin asunto. Huom. jääpuikot räystäällä. Kertovathan ne kevään lähestymisestä, kertovathan?
Ja vielä tämän myötä mukavaa kevään, kesän ja mansikoiden odotusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti