Uskomatonta, minä jo kesää odottelen ja maailma, ainakin Lohja, on hautautumassa lumeen. Epäreilua. Ja siitä huolimatta 6-kiloinen kullanmuruni aina jaksaa iloisesti lähteä seurakseni ulos. Tältä näytti lenkki-ilma tänä iltana.
Onneksi aura oli ehtinyt tällä kertaa polulle ennen meitä. Se helpotti huomattavasti matkantekoa. Oskarikin oli näkyvissä koko ajan, kun se aiemmin näkyi vain hypätessään seuraavaan kohtaan ja upposi taas lumihöttöön. Olinpaikan löysi, kun seurasi flexin hihnaa. Ja lisää lunta ja tuiskua.
Pienet kinokset on saanut Jasukin kasattua sisäänkäynnin molemmille puolille. Aina kun tie on selvä, tulee aura ja huitaisee uuden metrin korkuisen karheen kulkuväylälle. Jasu on tänään harrastanut lumileikkejä jo monta kertaa, kuten varmaan kaikki muutkin.
Lenkilläkään ei tullut yhtään koiraa vastaan, mutta riitti Oskarilla silti haukuttavaa. Monen hiljaisen portin takaa tuli suuri, luminen hahmo ison, mustan kolan kanssa, ja siitähän Oskari riemastui aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Ja Nallen tapa nautti pyrypäivästä, ei häiritse tuuli, ei tuisku.
Ja nämä kuvat on otettu muuten kännyn kameralla, ei hassumpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti