Sain sen sittenkin. Riina toi sen koulusta tullessaan. Ihanaa, kun on tällaisia pieniä kevätaurinkoja sisällä sitä oikeaa aurinkoa odotellessa.
Ja tässä ne napottavat nyt kumpikin, eihän kenenkään/minkään ole hyvä olla yksin. Toivottavasti saan ne pidettyä hyvinvoivina kevääseen asti.
Ja näin mukavaa postia sain eilen. Otin yhteyttä Suomen ruususeuraan ja kysyin löytyykö heiltä vanhoja ruusulehtiä, ja löytyihän niitä, yli 20. Näissä riittää lukemista kevääseen, tai ainakin melkein. :D Tosin Riina auttoi mua tilaamaan sellaisen kirjan kuin Kotipihan ruusut. Siinä esitellään 150 pensasruusua. Tuskin maltan odottaa sen tuloa. Aika kivaa. :D
Ja kukaan ei varmaan arvaa, kenen työtä tämä on. Jep, sama tyyppi kuin se, joka antaa Oskarin nukkua tyynyllä mun ollessa yövuorossa ja joka sortuu herkkujen antoon joka kerta Oskarin räpsytellessä ruskeita silmiään anovasti. Meillähän koira on koira, eikä sitä inhimillistetä. "Mutta kun sillä on kylmä ja se on niin pieni ja joutui pakkaseen pissillekin" jne. Näin meillä miehet pitää yhtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti