Helajuhlat (jo 36. kerta) alkoivat puheella. Kuva on hiukan epäselvä, mutta haluan huomauttaa, että kuvaaja oli täysin selvä vielä tässä vaiheessa. Juu, näin muistan. Taivaalta taisi jo tässä vaiheessa tulla muutama varoittava pisara. Pilvi pirulainen oli jonkun tunnin etuajassa.
Perinteisiin kuuluva näytelmä kertoi pohjoisnavan elämästä ja ihmisistä. Vasemmalla kuvassa näkyy navan merkiksi laitettu keppi, juurella asiaankuuluvasti napanöyhtää.
Tässä kuvaan on ehtinyt jo iglun emäntäkin kuria pitämään. Mattopiiska on todella monikäyttöinen ja tarpeellinen tavara joka huushollissa, iglussakin. Hylkeenpyytäjä oli komennettu hommiin, mutta hylkeet eivät halunneet tulla vaikka kuinka kauniisti olisi pyytänyt.
Tässä osa yleisöstä, eli juhlijoista. Hiukan vettä ripsi, mutta en nähnyt, että kukaan olisi sulanut. Emme siis ole sokerista, vaikka makeita olemmekin.
Kokkoa ollaan sytyttämässä, sytyttäjät ovat kokon takana piilossa. Meillä tässä vaiheessa oli jo grillimakkaroiden vahtiminen menossa ja heti perään niiden mutustaminen. Hyvältä maistui, ja kuumia olivat. Tottkai söin myös kuoret, eihän Oskari ollut mukana.
Ilta hämärtyy ja kokko roihahtaa. Kipunat hiukan valaisevat tummenevaa taivasta. Voi tätä Suomen suvea. Se on juuri tätä, hyvää oloa, hiljaisuutta ja vesisadetta.
Nyt jo lämpökin yhytti meidät, ja pimeä laskeutui. Oli kyllä upea reissu taas sateesta huolimatta. Muutamien ihmiset uutteruuden ansiosta saimme taas nauttia jo perinteeksi muodostuneista helajuhlista. Upeaa.
Jo kotiin lähdössä. Rentukat oli vielä kuvattava. Kiitos järjestäjille, ensi vuonna nähdään taas. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti