Tässä Peetu on päättänyt teurastaa hiiren ja ainakin mun mielestä otteet näyttää oikeilta. Peetu on alkanut kotiutua hyvin. Kunhan vaan Oskari muistaa pitää matalaa profiilia.
Kyllä tässä pikkutiikerin ainesta on. Näitä kuvia on nyt vaan tänne laitettava, niitä kun on tullut ihan muutama räpsittyä.
Kaverukset ovat asettuneet samalle makuupaikalle. Kaksin kun vaan on mukavampaa.
Poski vasten poskea - vaikka hiiren kanssa.
Ja kissanpentuilu on tietysti kontaktilaji.
Muutaman hyvän iskun jälkeen on turvallisempi paeta yläilmoihin. Tosin kovin näyttävää tämä kiipeäminen ei ollut, hauskaa kylläkin.
Taputtelua on hyvä jatkaa, kun on itse päässyt ylemmäs turvaa.
Nälkähän siinä hommassa tuli. Eikä puhettakaan ruokarauhasta, kun toinen roikkuu vieläkin hännässä. Onneksi Oskari sentään ei yletä kupille.
Tällaisella kynsivarustuksella jos huitaisen, ottaa Oskarikin uuden suunnan ja kiipeilypuu on taas kissojen valtakuntaa.
Tässä nyt oli paljon Peetun kuvia, kun se on niin paljon jäljessä tässä linssiluteen roolissa.
Ja näin kiltti yrittää Oskari olla, että kisut saisivat leikkiä rauhassa. : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti