Ja niin viikko sitten lauantaina kotiutuivat Milo ja Miiko. Mun oma stressitaso oli tapissaan. Jännitin Oskari ja Nallen suhtautumista tulokkaisiin ja päinvastoin. Ja yleensäkin kaikki asiat huolestutti, eli takana on henkisesti raskas viikko. Tässä kuitenkin pikkupojat painivat meidän makkarissa, missä välillä ovat omassa rauhassa.
Tässä Milo. Milolla on ongelmana silmien vuotaminen ja vähän nenunkin. Vuoto on kirkasta. Nyt taidan viikon verran katsella rauhassa, miten tilanne etenee. Tietysti putsailen silmiä kamomillateellä. Ja kuivaan pään ihoon ajattelin hiukan sivellä vauvaöljyä. Muuten Milo on rohkea ja pirteä rämäpää, joka tykkää korkeista paikoista. Milon moottori hyrähtää käyntiin jo siinä vaiheessa, kun joku harkitsee silittämistä. Pumpulipallo.
Tässä Miiko, joka tuli paikkaamaan cremepojan poisjääntiä. Miiko erosi emostaan vasta luovutuspäivänä toisin kuin Milo, joten oli hiukan arempi aluksi. Ja myös pari viikkoa nuorempi. Ensimmäisenä iltana Miiko tuli jotenkin hassusti kiipeilypuusta alas ja satutti takajalkansa. Muutama päivä odoteltiin ja murehdittiin, kunnes alkoi tuntua, että siinä jalassa on jotain pahasti vialla ja soitin eläinlääkäriin.
Perjantaina kävimme näyttämässä sitä kunnallisella eläinlääkärillä. Pelkäsin lonkan olevan pois paikoiltaan ja muitakin kauhukuvia kävi mielessäni. Junnila tutki kaksi minuuttia, hymyili mulle säälivästi ja käski viedä pennun kotiin. Ei edes maksua ottanut. Jalka on kunnossa. Yksi huoli vähemmän. Miikolle ruoka maistuu hyvin, myös Nallen ja ihmisten ruoka. Tunnuslause lienee - kaverille ei jätetä, eikä anneta. Ja on myös kovin kehrääväinen.
Tässä näkyy meidän ruttuturpa-ressukka. Silmiin on kasvattajan toimesta kokeiltu silmätippoja ja antibioottikuuria ja siksipä luulen, että rauhoitan tilanteen hetkeksi ja katson , mihin suuntaan muuttuu. Ja sit taas eläinlääkärille nolaamaan itsensä. :D Toivottavasti ei tarvitsis.
Yhteistoiminta alkaa sujua, melkein. Nallen kanssa homma on toiminut heti alusta. Pienet käyvät tuhnimassa Nallea vaikka Nalle yrittää näyttä vastahakoiselta. Oskarin kanssa sujuu, jos kaikki liikkuu rauhallisesti kävellen tai kevyttä hölkkää. Mutta esim. tällä hetkellä Oskari on mulla hihnassa, kun piiperot painaa mennä olohuoneessa ja keittiössä kamalalla ryminällä ja vauhdilla, välillä huutaen ja suhahdellen. Oskari on niin yli-innokas, etten halua sen vielä osallistuvan näihin sembaloihin. Ja yöt Oskari nukkuu meidän kanssa suljetun oven takana.
Tässä kissakolmikko, Nalle haluaa kiihkeästi ulos, kun meno meni niin hurjaksi.
Ja täällä hihnassa harmittelee ja haukkuu Oskari, koska meno meni niin hurjaksi, eikä se pääse mukaan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti