torstai 21. helmikuuta 2013

Totuus on tarua ihmeellisempää ☺

Ja niin tässä kävi, että Milo palautui kasvattajalle voimistuvien silmä- ja nenuoireiden vuoksi. Viimeksi eläinlääkäri uskoi allergiaan ja antihistamiinit kaiketi ovat helpottaneet oireita. Joten tämä muru jäi nyt yksin ja siitä ei tule mitään. Nalle ja Oskari vaan joutuisivat pikkupedon hyökkäyksien kohteeksi.







Tässä Riina yrittää viihdyttää pientä villikkoa. Virtaa riittää ja kaikkien ruoka maistuu, niin Nallen kuin Oskarinkin. Varsinkin meidän ihmisten aamupalan valmistus on niin mukavaa, että pitää ihan jalkaa pitkin kiivetä aitiopaikalle katselemaan ja maistelemaan.






Vähän väliä kuuluu kevyt koppoti koppoti askellus ja vaalea viuhahdus näkyy ennen verhojen heilahdusta ja seuraavaksi syöksy lähtee täysin eri nurkasta kuin mihin edellinen päättyi. Joskus tuntuu, että meillä asuu useampi Miiko.







Joskus asiat napsahtavat just kohilleen. Kohtalaisen lähellä asuvalta kasvattajalta löytyi lemmikkitasoinen pentu, joka muutti meille Miikon kaveriksi. Nimeksi tämä sai nimen Peetu. Peetu on suklaatabby britti. Lemmikin Peetusta tekee se, ettei sen kuviot ole kyllin selkeät, mutta ei haittaa vaikka olisi possun kuva pepussa, kun on muuten ihana kisu. Ei tässä itsekään täysin priimaa olla. Oman kissaperheensä seurassa tämä viikari ei jäänyt yhtään vauhdissa muille. Toki täällä uudessa kodissa ensin hiukan ujostuttaa.










Tässä Peetu on ollut meillä jo lähes vuorokauden. Miikon kanssa sujui heti ensihetkestä lähtien. Nalle hiukan suhahtelee ja Oskari vaan on utelias, liian utelias, mutta Peetu hiukan arastelee Oskaria, ainakin välillä.







Peetu köllöttelee kiipeilypuussa totuttelemassa uusiin kavereihin. Ajoittain se piilottelee vaatehuoneessa viipaloimassa mun takin helmaa, ääni vain kuuluu. Peetun naukuääni muistuttaa lähinnä linnun sirkutusta, on tosi erikoinen.








Tässä tämä suuritassuinen hiiren saalistaja poseeraa. Kyllä on harmi, että kisusuunnitelmat meni monesti uusiksi, mutta sille ei voi mitään. Tosin jo nyt tuntuu, että Miikon ja Peetun meille kuuluikin tulla, ei vaan itse ymmärretty sitä, niinpä kohtalo auttoi. :D








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti