Syksynmerkkejä☻

Tumman hymiön valitsin koska, en pääsekään tänään töihin tienaamaan, vaan joudun maksamaan siitä, että saan kärsiä hammaslääkärin tuolissa Helsingissä. Syy tähän on yritykseni hoitaa hampaitani tunnollisesti. Niinpä onnistuin hammaslangalla pahoinpitelemään hammaskalustoani kiitettävästi ja kyseessä tietenkin nuorena tyttönä halkaisemani etuhammas, joten vaihtoehtoja liiemmälti ei jäännyt. Siis se siitä hymiöstä.

Ja jotain piristävämpää. Yksi syksynmerkkejä on tietysti liian aikaisin puiden taakse piiloutuva aurinko. Onneksi se on vielä suhteellisen kirkas ja lämmittääkin mukavasti. Kuva on napattu minun ja Oskarin lenkillä.

Tässä lenkkikaverini komennettuna istumaan. Hiukan se on epäluuloinen ja miettii, miksi pitää istua ja hölmistellä paikallaan, kun takana oleva metsä on hajuja pullollaan ja odottaa nuuskuttelijaa.Oskarin uusi ulkonäkö on Marin käsialaa, jospa nyt merkkauspissi ei jäisi kaikki karvoihin kiinni.

Metsän oli enemmän ja vähemmän vallannut elämänlanka, joka vielä jaksoi kukkia. Se oli peittänyt monenlaisia pensaita ja kasveja laajalla alueella vihreä-valkoiseen huntuunsa. Kaunista vai surullista - makuasia lienee.

Nämä säästyivät hunnulta. Ne olivatkin piiloutuneet puun juurelle ja olivat aivan hiirenhiljaa.

Etupihan ruusut ovat innostuneet kukkimaan uudelleen. Toivottavasti jaksavat jatkaa pakkasiin asti. Tämän vieressä keltainenkin ruusu on tehnyt jo useita nuppuja, mutta kukat vielä odotuttavat itseään.

Tämän ruusun olen muiden muassa adoptoinut eräältä potilaalta, jonka ikkunalaudalla se oli jo kukintansa kukkinut. Minua pyydettiin heittämään se pois. Kerroin, että voin adoptoida sen kukkapenkkiini ja potilas oli tyytyväinen. Toinenkin saman potilaan ruusu on muuttanut tämän kaveriksi. Sen valkoisia kukkia saamme vielä odotella.

Etupihan krysanteemi vielä tähän loppuun. Siiliäiti ja poikanen ovat tässä kaverina päivää paistattelemssa. Lintukin näköjään jättänyt tervehdykseksi yhsen höyhenen.

Ja vähän pikku Ticosta ☺

Pikku Tico on kotiutunut hyvin Riinan kotiin. Siellä ei ole liikaa ahdistavia sääntöjä ja jos onkin, Tico niistä viis veisaa. Tässä se luulee olevansa banaani ja köllöttää hedelmäkulhona toimivassa lävikössä.

Ai kun Riina olikin laittanut ihania tuoksuja mariskooliin. Tuoksu oli sen verran hyvä, että Tico päätti hiukan maistellakin. Tällaiset pikku kisut kun touhuaa jatkuvasti jotakin, yleensä jotain ei-soveliasta. Mutta kun on pieni ja söötti, saa paljon anteeksi.

Ja kun on keikuttu kiipeilypuussa, jahdattu Taavia ja yritetty varastaa kultakalkkunaa Riinan leivän päältä, niin vuorossa riekkumista kirjahyllyssä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Nukkumatti sai pienen valtaansa, kun aurinkokin lämmitti niin mukavasti.

Ja aasinsiltana Riinan kisusta siirryn Riinan ruusuun. Kukka on upea, häikäisevä. Kyseessä on siis Peace-ruusu. Se kukkii kavereineen, joita on monta, meidän takapihalla. Vielä kun saisi sen selviytymään ensi kesäänkin.

Ja mökillä ruusujen kukinta jatkuu lähestyvästä syksystä huolimatta. Enpä viitsi laittaa tämän nimeä tähän, kun mahdollisuus osua oikeaan on fifty-fifty. Ehkäpä lisään se viikonlopun jälkeen.

Ja mukava yllätys mökillä Luulin, ettei tämä Rosa Anisade kuki lainkaan tänä vuonna, mutta onneksi olin väärässä. Se on aivan salaa tehnyt monta nuppua ja muutaman aurinkoisena hehkuvan kukankin. Se asuu mökillä isossa karsinassa, johon muurahaiset yrittävät valtausta. Saas nähdä, voitammeko me vai muurahaiset.

Pitkästä aikaa tehtiin Oskarin kanssa metsälenkki kotinurkissa. Siellä oli Oskarille paljon hyviä hajuja ja minulle paljon kivaa kuvattavaa. On mukava huomata, että luonnossakin on vielä paljon kukkivia kasveja vaikka syksy jo onkin ovella. Ilma oli mukavan raikas, eikä siis ajatus lähestyvästä syksystä tunnu lainkaan hullummalta.

Suuria muutoksia ☼

Kesä karkasi lähes käsistä ja mennään jo elokuussa. Blogiin ei oo ilmestynyt mitään uutta, eikä se johdu tapahtumien puutteesta vaan päinvastoin. Aika vaan on mennyt muissa puuhissa. Oskarin kanssa olemme toki ehtineet lenkille ja tämä kaunis lehti on satoa siltä reissulta. En tiedä kieliikö tämä jo lähestyvästä syksystä vai jostain muusta. Kaunis se kuitenkin on ja sai paikkansa tässä.

Suurin asia ja se, mistä pienemmät muutokset johtuu, on Riinan omaan kotiin muutto. Se tapahtui salaman nopeasti eli heti, kun Riina sai avaimet. Tavaraa kuljetettiin ja kannettiin paljon ja siksi Riinan koti onkin niin nopeasti niin valmis. Riinalla oli syy kiireeseen. Asuinkumppaneille hän halusi tarjota vain parasta.

Tässä niistä toinen, eli Taavi muutti Riinan mukana. Riina ei olisi suin surminkaan jättänyt ystäväänsä meidän armoille. Ja kuten kuvasta näkyy, Taavi ihan loistaa. Se on löytänyt sisäisen valon.

Ja tääsä uusi tulokas, joka saapui pääkaupunkiseudulta - Tico. Aluksi Taavi liikkui kuin hidastetussa filmissa korvat vaakatasossa ja piti tasaista murinaa, mutta nyt se on hyväksynyt jo oman kunto-ohjaajansa. Olen kuullut, että vauhtia piisaa. :D Tässä Taavi on luultavasti lepäämässä, kun Tico taas on keskittynyt kaivamaan palloa pois putkesta ja meinaakin itse hävitä sinne. Toinen tassu on jo mennyt.

Riinan muuton kunniaksi vietettiin äiti-tytär-päivä. Käytiin syömässä -Riina tarjosi- ja shoppailtiin vähän. Ja niinpä meille muutti minulle lohdutukseksi tällainen. Sitä kutsutaan kotioloissa Lilleroksi. Ja se on oikein tyytyväinen uuteen vartiopaikkaansa. Nalle ja Oskarikin ottivat sen hyvin vastaan.
Oskari suhtautui tähän hiukan rauhallisemmin kuin esim. Ticoon. Tosin Ticon kanssakin sujuu hyvin niin kauan kuin namuja riittää ja Tico vaan kävelee rauhallisesti. Jos taas Tico viilettää mennä valon nopeudella, ei Oskari voi itselleen mitään, vaan ryntää perään adrenaliinia tirsuen. Ja silloin on vauhtia ja vaarallisia tilanteita enemmän kuin tarpeeksi. Viimeksi ainoa joka sai vammoja, oli Riina, jota Tico käytti lähtötelineenä sännätessään raketi tavoin sohvan taakse.

Ja kotiin tuotiin hiukan kesän/syksyn tuoksuja arkea piristämään. Myös meille oli hankittava uutta täytettä olohuoneeseen, kun vihdoin pääsimme valtaamaan makuuhuoneemme. Aikamoista sohva- ym. rallia on vedetty ympäri lähitienoota. Mutta kuten aina, nämäkin hankinnat kummasti motivoivat taas työntekoon. :)

Ja koulutkin ovat taas alkaneet ja kirjakaupat ovat täynnä mitä ihanimpia pikku juttuja. Aikuisena niitä ei tietysti yksin kehtaa mennä näpelöimään, mutta minäpä sainkin mukaan tällaisen salaperäisen ja sopivan ikäisen neitokaisen. Olipa meillä mukava reissu ja kaikkia pikkutavaroita käänneltiin ja ihmeteltiin. :)

Ruusuja ja Tapsukka ☼

High Voltage on aloittanut kukintansa. Tämä asuu mökillä terassin alapuolella reunimmaisena. On palkitsevaa, että tänä vuonna istutetut ruusut kukkivat lähes kaikki.

Ja uskomatonta, mutta totta. Tämän piti olla Mme Hardy, ainakin varren lapussa lukee niin edelleen. Mielestäni tässä pitäisi olla siis valkoinen kukka. Jotenkin historia tuntuu toistavan itseään, näin on käynyt aiemminkin toisen ruusun kohdalla. Toki tämäkin on kaunis, mikä sitten lieneekin. Vai voivatkohan ne olla tämänkin värisiä. Ei tiedä.

Tämä Nuits de Young on saanut tuen, kuten kolme muutakin, kiihkeimmin tukea kaipaavaa, saivat. Iltahämärässä otettu kuva ei ehkä tuo tämän ruusun kauneutta esille, mutta tässä lähinnä kuva tuesta.

No, tässäpä on lähikuva Nuits de Youngin kukasta. Ja kyllä, pidän siitä.

Ja vähän luonnonkukkiakin mökkitien varrelta. Kurjenkelloja oli paljon, mutta tähän valitsin tällaisen lähikuvan.

Taavi oli mukana ruusutarhalla ja mökkitiellä. Ystävällisesti Taavi testailee ruusutarhan puomin kestävyyttä. Kestääkö istua? Jep. Entäs, suojaako ruusuja talvella traktorilta? Luultavasti. Ja mites, jos Oskari on hihnassa tässä puomissa? Taitaapa kestää senkin. Ja palkaksi tästä testistä, Tapsukka sai hyvän kynsien teroituksen. Pysyypähän taas hiirulaiset paremmin otteessa.

Toki tällainen urheilu vaatii veronsa ja siis pienen lepohetken ennen kuin kiivetään ylös mökille. Tarkkana silti kuin porkkana, vaikka kroppa lepääkin, niin korvien välissä on toimintaa, kuten näkyy.  Vai onko? :D

Ja vielä kotipihalta yksi kuva. Tämä ruusu kukkii reilusti, vaikka yksittäiset kukat eivät olekaan suuria. Nimi on vielä hämärän peitossa, ei vaan muista.

Ja mökiltä parin päivän takaa ☼

Nostalgie ruusu aukoo kukkaansa. Kuva on muutaman päivän takaa ja on kiva nähdä tänään, miltä se nyt näyttää. Tämä on soma.

Ja tältä näyttää Snow Pavement. Olin kohtalaisen huojentunut, kun kukka oli kuin olikin valkoinen. Edellinen vastaava ruusu kun aukaisi tumman pinkin väriset kukkansa, sain todella paljon kommentteja siitä, kun olin kertonut sen nimen ja että se olisi valkoinen. Taisi olla taimitarhan inhimillinen erehdys. :D

Wasagaming kukkii myös runsaasti vaikka pieni onkin vielä. Aikanaan hiukan epäröin tämän hankintaa, mutta olen tyytyväinen sen kukintaan ja ulkonäköön muutenkin. Takana näkyy saunan kulma.

Schneewittchen alkaa jo myös kukkia. Tämä nuppu on vasta hiukan auennut. Tänään toivon sen olevan täydessä kukassa kunhan ehdin mökille.

Princesse de Tripoli kukkii ensimmäisenä tästä neljän porukasta, johon istutin joka lapselle oman ruusun. Tämä ruusu on istutettu Riinalle. Uskon, että seuraavaksi kukkii Johannan ruusu. Poikien ruusut tyytyvät tällä hetkellä vain kasvamaan.

Prairie Dawn kukkii alhaalla ruusutarhassa upeasti. Ja pensas on hennon ja ilmavan oloinen, mutta se ei tässä kuvassa tietenkään näy. Muistaakseni äitini valitsi tämän joku vuosi sitten Raisiosta ollessamme siellä lomalla ja ruusuostoksilla.

Robusta kukkii aina yhtä hehkuvasti. Näitä on kaksi, toinen on tämä nopeampi ja vartettu versio ja toinen on pelastettu ja uskoakseni omajuurinen ja siksi hitaampi. Ainakaan villiversoja ei jälkimmäiseen ole muodostunut.

Ja Oskarilla oli ihan omat jutut alatiellä. Tietä ylittävä etana oli toistakymmentä senttiä pitkä valtava rotjake. Se lyheni kummasti ennen kuvan ottamista, kun Oskari lykkäsi kylmän kuononsa sen kylkeen. Onneksi Oskari ei kiinnostunut siitä syömä-mielessä.

Ja loppuun vielä lumme omasta lammesta. Yli kymmenen vuotta istutetut lumpeet ovat kasvaneet ja kukkineet lammen takasyrjällä. Nyt jostain syystä sieltä on kaksi karkulaista eksynyt aivan muille maille toiselle puolelle lampea. Jokohan ne levittäytyvät vai onkohan Jasun siimaleikkuri pulahtanut lammessakin. Jääpi nähtäväksi. :D

Veden toiselta puolen ☺

Oltiinpa äidin kanssa muutama päivä Tallinnassa humputtelemassa. Kilometrejä kertyi valtavasti, mutta se oli tiedossa jo aiemmin. Kävellen siis liikuttiin. Ja tässä vanhaan kaupunkiin menossa. Voi, mikä ihana kukkien tuoksu siellä oli. Näitä kukkakojuja kun oli paljon.

Vanhojen rakennusten kuvaamisen koin hankalaksi, mutta ovet tuntuivat hyvältä kohteelta ja olivat tosi kauniita jotkut. Oishan se mukava, että tänäkin päivänä ihmisillä olisi mielikuvituksellisempia ovia.

Tämä oli myös pakko kuvata. Tähän on vaikea lisätä mitään. Kuva kertokoon puolestaan.

Ruusuja ja vähän karvaturreja ☼

Nallukka mökin terassilla. Ajatella, että syksyllä Nalle täyttää jo 17 vuotta, eipä uskoisi. Tai alkaahan se olla jo hiukan kankea, mutta aivan yhtä ihana kuin ennenkin, vain vähän viisaampi.

Ja tuleehan Taavikin jo kohta 8 vuotta. Se on todella persoonallinen ja ihana, mutta ei mistään kohtaa viisas.

Oskari viihtyy mun kanssa sisällä, taisi juuri herätä päikkäreiltä.

Hetki sitten istutettu Belle Poitevine sai aikaiseksi näin suuren kukan mun ilokseni. Kauaa eivät kukat kestä, mutta ovat upeita ja tuoksuvat hyvälle ja uusia kukkia pitäisi tulla syksyyn asti.

Mökillä isommassa karsinassa parhaiten kukkii Wasagaming. Olen oikein tyytväinen siihen. Kävin jo nuuskuttamassa sitä ja hyvälle tuoksui, kaikki siis hyvin. Oli hyvä valinta.

Käytiin Oskarin kanssa katsomassa, näkyykö muita mökkiläisiä, mutta hyydyttiinkin ihailemaan päivänkakkaroita. Yhdelle oli laskeutunut kummallinen örrinköriläs.

Ja omalle takapihalle. Ensimmäisenä kukinnan aloittanut Willian Baffin aukaisi lisää nuppuja ja näyttää jo tosi kivalta ollakseen niinkin pieni kuin on.

Ja toinenkin köynnösruusuihin laskettava John Cabot sai myös ensimmäisensä auki ja miellyttää ainakin minun silmää.

Ja jo kertaalleen uusittu taimi on aukaissut myös pari kukkaa. Olkoon vartettu, mutta hyvin kukkii tämä Pink Robusta. Ja eiköhän siinä ollut perjantain anti tällä kertaa. :D